Kolumni: Lipeää prkl, sanoisi hiihtäjä Laukaassa

Se hyvä puoli olympiakaupungin nimessä on, että kisat painuvat saman tien unholaan, mikäli Suomi ei saa menestystä, pohtii Tuula Puranen.

Tänä talvena ei ole tarvinnut ruikuttaa lumen vähyydestä. Hiihtämiseen ei ole ollut muuta estettä kuin maaston muodot. Jyväsjärven jäälle pääsi vasta viime viikonloppuna, ja sitä ennen hermot menivät pari kertaa Keljonkankaan laduilla. Siellä hiihtäminen on pikemminkin vuorikiipeilyä sukset jalassa.

Onneksi sain kuulla Laukaan Lievestuoreen Mustavuoren hiihtoalueesta. Entisen lipeälammen ympäri kiertävä kolmen kilometrin lenkki on tasainen ja sisältää vain kaksi mäkeä. Nekin viettävät alaspäin ja ovat ihanan loivia.

Lukion fysiikan numeroni oli viitonen, joten en pysty ymmärtämään, miten alamäkiä voi olla ilman vastaavia ylämäkiä. Näin kuitenkin on Laukaassa.

Saattaa olla kuvittelua, mutta Lievestuoreella suksi luistaa paremmin kuin muualla. Ehkä maaperässä on vielä lipeää, joka ujuttautuu lumen läpi suksenpohjiin ja tekee niistä liukkaat. Teoriaa tukee se, että aivan lenkin loppupuolella on aistivinaan tuulahduksen muinaisen lipeälammen tuoksua.

Viime sunnuntaina puolenpäivän maissa Jyväskylässä ei tarvinnut arvailla, onko ilmassa joku tuulahdus. Kävin kaupassa ja kun nousin autosta kotipihassa, ilmatila haisi pilaantuneelle. Säikähdin ensin, että olen taas käyttänyt kytkintä holtittomasti ja auto katkuaa. Sitten tunnistin hajun: miehen ulkosaappaat. Nuo seitsemän vuotta sitten ostetut lompottimet, joissa on kuumankestävä Promotion-kumipohja, kevlar-langat, alumiinikärki, kärkikuppi ja kevyt PTC-naulanpistosuoja. Noin hyvin varustellut kengät ovat ikuiset, eikä niitä saa pois talosta kirveelläkään.

Nostin äkäisenä saappaat ulos tuulikaapista. Samalla hetkellä tajusin, etteivät ne nyt sentään koko tonttia voi odöörata varsinkin, kun olivat sisällä.

Naapuri tiesi, että Äänekosken biotuotetehdas se vain lähettää terveisiä maakuntaan.

Poikkeuksellisen luminen talvi luo penkkiurheilijalle uskottavat olosuhteet seurata talviolympialaisia.

Kisapaikan nimi on hankala lausua ja vielä vaikeampi kirjoittaa. Pyeongchang kuulostaa kissan oksentamiselta.

Se hyvä puoli nimessä on, että kisat painuvat saman tien unholaan, mikäli Suomi ei saa menestystä. Tuota nimeä ei huvita lausua eikä edes ajatella ellei ole pakko.

Tässä vaiheessa kisoja mitalitoiveet ovat vielä korkealla. Jos edes yksi tulisi. Silloin olisi taas koko kansan juhlan paikka. Suomen 100-vuotisjuhlavuosi opetti meitä juhlimaan tuon tuostakin.

Tätä perinnettä täytyisi pitää yllä. Muissa maissa on vaikka mitä vuotuisia juhlia. Esimerkiksi Japanissa vietetään yhdessä kirsikankukka- ja Kanarialla mantelinkukkajuhlia. Jälkimmäisiä on nyt jouduttu siirtämään lumisateiden vuoksi, järkyttävää.

Meillä kukkivat ainakin tuomi ja puolukka, niiden ympärille voisi rakentaa kivan festivaalin.

Työpaikoilla kansalliset merkkitapahtumat ovat oiva tilaisuus luoda yhteisöllisyyttä. Muistan, kuinka 1990-luvulla toimitalossamme juotiin suurkisojen aikaan alvariinsa koko henkilökunnan kesken kultamitalikahveja täytekakun kera.

Tämän viikon maanantaina juotiin toimituksessa sentään uutispäällikön tarjoamat kahvit Runebergin päivän kunniaksi. Juuri kun kuva kansallisrunoilijan maukkaasta nimikkotortusta ehti vilahtaa mielessä tarkensi pomo, että kahvit juodaan perinteisen Runebergin päivän keksin kanssa. Perinteensä kullakin.

Kissa sentään on antelias eikä kitupiikki. Aina kun sohvalla käy makaamassa kalsareissa, nousee ylös jalassaan lämpöiset turkishousut.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Tänään

Paula Vesala tv-ohjelmassa: “Lapsuuden jouluni olivat vaikeita”

Jyväskylässä treenaa yksi Suomen parhaista Counter-Strike-joukkueista – "Treenitila saatiin JAMKilta, eikä parempaa voisi toivoa"

Nämä biisit Tuure Kilpeläinen tekisi kollegoilleen JouluCircukseen – "miehekäs, herkkä vyörytys" ja maalauksellinen murhaballadi

Seurahuoneen disko taisteli Raatikellarin kanssa asiakkaista aikana, jolloin keskiolut oli vielä kortilla

Viitasaaren joulunavaus ja kääntösillan siunaus samalla kertaa – soppatykistä lämmintä keittoa ja päälle glögiä

50 vuotta täyttävä arkkitehti Leena Rossi kertoo Alvar Aallon vaikuttaneen häneen lapsesta lähtien – nämä kohteet Jyväskylästä sopisivat maailmanperintökohteiksi

Näyttelijä-laulaja Jussi Lampi matkustaa Keski-Suomeen "yhden miehen ylivoiman" takia: "Näin hyvän ystävän löytäminen aikuisena on harvinaista"

Lähipiiri patisti Oku Luukkaisen, 34, lääkärin pakeille, ja diagnoosiksi tuli uniapnea – “Pahimmillaan olin hengittämättä yli minuutin”

Kolumni: Big Brother lopettaisi suhteen heti

Pauno Paajala on maanantaina alkavan Rattikärpänen-tv-ohjelman sankari – ajoi elämänsä raskaimman matkan viime elokuussa

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.