Kolumni: Lounas mieluummin 10 e kuin 9,90 e

Suurin osa lounaskäynneistä on sellaisia, että nälkä lähtee, mutta mitään erityistä ei jää mieleen, Mikko Lundell kirjoittaa.

Lounaalla ravintola Fafa’sissa Jyväskylässä törmäsin tapaan, joka tuntui sympaattiselta. Kun jätin tilauksen kassalle, tarjoilija kysyi etunimeni. Hetken kuluttua, kun kokki oli valmistanut annokseni, kassalta kajahti etunimeni.

Todellista nimikkoruokaa.

Tapaus Fafa’s on esimerkki siitä, kuinka jokin pieni asia voi jättää vahvan muistijäljen. Niin vahvan, että on pakko kertoa kaverillekin. Joskus jopa kirjoittaa lehteen.

Suurin osa lounaskäynneistä on sellaisia, että nälkä lähtee, mutta mitään erityistä ei jää mieleen. Ei hyvässä eikä pahassa. Se on ihan ok. Sellaiseen lounaspaikkaan on turvallista mennä toistekin, kun pitää syödä ja ei ole aikaa tai energiaa tutkia uusia kujeita.

Mutta sitten kun tulee vastaan jotakin mukavaa, jokin kiva yksityiskohta, niin ai että!

Olen pannut merkille, että useimmiten se yksityiskohta liittyy johonkin muuhun kuin itse ruokaan. Toki joskus ruokaankin, kuten Street Biten ylikypsässä possusalaatissa ollut omenadijon.

Ravintola Big Bangissa lounasta lopetellessani tarjoilija toi minulle jälkiruoaksi jäätelön. Pyytämättä ja yllättäen. Ennustan, että puhun tästä vielä vuosienkin kuluttua.

Elosella oli erikoisen runsas jälkiruokapöytä.

Hualongissa ja Panzassa lounas maksoi 10,00 euroa. Tasasummasta tuli rehellinen vaikutelma. Olivat hylänneet iänikuisen 99-meiningin ja luottivat uudenlaiseen hinnoittelun psykologiaan. Raikasta. Kalliimpi hinta, tyytyväisempi asiakas.

Ravintoloissa näkee myös nimeämisen psykologiaa. On suuri ero, kutsutaanko lihapyörykkää lihapullaksi vai isoäidin lihapullaksi.

Taikurin valmistama Street food buffet oli minun lounastaessani yhtä kuin hampurilaisia ja ranskalaisia perunoita noutopöydästä.

Kasvisravintola Katriinan tunnelmassa oli jotakin kiehtovaa taikaa. Siellä ihmiset istuivat epäsuomalaisittain tuntemattomien viereen. Uskaliasta.

Useimmissa lounasravintoloissa tapahtuu niin, että suurikin pöytä on poissa pelistä, jos siihen on parkkeerannut joku yksin ruokaileva.

Jokikievarissa meinasin vahingossa rikkoa koodia. Lykin tarjotinta tiskillä ja olin jo tarttumassa kauhaan, kun minulle selvisi, että siinä ravintolassa tarjoilija annostelee keiton. Nyt tiedän.

Maailmaa ei ole suunniteltu ensikertalaisille. Ei etenkään lounaslinjastoja.

Viherlandia herättää minussa taktikon. Käyn siellä lounaalla mieluiten maanantaina. Olen siinä toivossa, jos viikonlopun niin sanotuista paremmista ruoista olisi jäänyt jotakin yli ja niistä saisi maistiaisia maanantaina arkilounaan hinnalla.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.