Kolumni: "Luen noin puolet hereilläoloajastani – joskus enemmänkin"

Joidenkin mukaan lukemisen aika alkaa olla ohi. Omat sympatiani ovat aina olleet lukemisen puolella, mistä olen tuntenut huonoa omatuntoa. Luen itse nimittäin sen verran vähän, että en tiedä, onko minulla oikeutta puolustaa lukemista.

Ryhdyin pohtimaan asiaa tarkemmin. Kun sanon, että luen aika vähän, tarkoitan, että en juuri lue fiktiivisiä romaaneita. Pidän tuota lukemisen kuningaslajina, kuten moni muukin.

Arkipäiväni aloitan työllä, mikä tarkoittaa kirjoittamista. Kirjoittaminen on myös lukemista. Lisäksi tiedonhaku tarkoittaa jatkuvaa lukemista.

Vanhana pieruna luen joka päivä kahta sanomalehteä paperilta. Mutta lukeminen olisi lukemista vaikka suosisinkin näyttöä. iPadilta luen muun muassa elokuva- ja pelilehtiä, e-kirjojakin.

Nettisurffailu tarkoittaa kuvia ja videoita mutta yhtä paljon lukemista. Sosiaalinen media on pitkälti lukemista. Jos olisin Facessa, some-lukemista tulisi vielä enemmän.

Videopeleissä suosin tarinavetoisia seikkailuja, joissa on paljon luettavaa englantia. Juuri nyt suosittelen GreedFallia. Osaan aika hyvin englantia, mutta luen aina elokuvien ja sarjojen tekstitykset.

Kun asiaa tarkemmin ajattelee, luen noin puolet heräilläoloajastani, joskus enemmänkin. Tosin usein yhdessä katsomisen kanssa mutta kuitenkin. Veikkaan, että tuo tekee romaanin verran 3–4 päivässä, eli noin sata ”romaania” vuodessa. Lukeminen on yhä elämän välttämätön perustaito.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .