Kolumni: Minä olin väärässä

Noloimpien takinkääntöjen top-3 – sori siitä.

Aloitin tälle palstalle kirjoittamisen helmikuussa 2009, kolumneja on julkaistu yli 400.

Vanhoja tekstejä selatessa iskee välillä nolo tunne. Miten olen voinut olla joskus tuota mieltä? Nykyään ajattelen samasta ohjelmasta, mediailmiöstä tai henkilöstä täysin eri tavalla.

Tällainen on noloimpien takinkääntöjeni top-3. Sori siitä.

1) Siskonpeti.

Haukuin avausjakson jälkeen Siskonpedin 7.1.2014. Väitin sarjan olevan tekoräväkkä, ennalta-arvattava ja vahvistavan ikivanhoja ennakkoluuloja naiseudesta.

Mielipiteeni oli hätiköity. Todellisuudessa Siskonpeti on raikas, hauska ja naiseutta vinosti tarkasteleva tv-sarja. Ohjaaja-käsikirjoittaja Anna Dahlmanin nokkeluus lähentelee neroutta.

2) Suomalaiset urheilukommentaattorit.

Olen haukkunut urheilustudioiden kommentaattoreita usein. 29.8.2015 väitin kaikkien olevan itsestäänselvyyksiä toistelevia pökkelöitä, jotka pelkäävät suututtamasta ketään.

Se oli liioittelua. Esimerkiksi ex-jalkapalloilija Petri Pasanen on analyyttinen, tarkkasilmäinen ja rohkea. Pasanen on parempi kommentaattori kuin jalkapalloilija – ja hän oli loistava jalkapalloilija.

3) Lasten ruutuaika.

Kirjoitin 8.6.2015 lasten ruutuajan rajoittamisesta otsikolla ”Minusta tulee fasisti”. Annoin ymmärtää, että rajoitan lasteni teknologian käyttöä yhtä tiukasti kuin Piilaakson teknologia-ammattilaiset, jotka pitävät ruutuajan hyvin pienenä yläkouluikään asti. Mielipiteeni oli kenties oikea mutta epärealistinen. Eiköhän meillä katsota tänäänkin pari jaksoa Ryhmä Hauta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.