Kolumni: Näyttäkää konserteissa nyt sitä yleisöäkin

Katson mielelläni televisiosta, tilausvideopalveluista ja Youtubesta vanhoja konserttitaltiointeja. Usein minua jää kuitenkin harmittamaan se, että ohjelmissa keskitytään yleensä kuvaamaan yksinomaan bändiä. Yleisö näkyy melkeinpä vain vahingossa ja pelkästään vilaukselta.

 

Ajatus kenties on, että päätähdet ovat päätähtiä. Konserteissa yleisön meiningillä on kuitenkin suuri merkitys. Mitä olisivat esimerkiksi sellaiset nostalgiataltioinnit kuin Beatles ilman pyörtyileviä teinejä tai Dingo ilman yleisössä heiluvia sifonkihuiveja. Slayerin keikkakin ilman yleisön mosh pittiä on todella yksipuolista.

Varsinkin vanhojen keikkojen kohdalla olisi kiva nähdä miltä yleisö näytti esimerkiksi Nirvanan Ruisrock keikalla vuonna 1992 – Eikä ainoastaan siksi, että haluaisin kuvan pysähtyvän niin pitkäksi aikaa, että ehtisin bongata itseni yleisöstä.

 

Tovi sitten katsoin televisiosta vuoden takaista Ruisrock-taltiointia. Lavalla oli nuori naisartisti, jonka suosio on kaiketi kasvanut viime kesästä huomattavasti. Kuvaaja keskittyi niin tarkasti artistiin, että minua alkoi jo kiinnostaa, miltä yleisö oikein näyttää. Kun yleisö sitten vahingossa näkyi kuvassa tovin aikaa ymmärsin kuvaajan keskittyneen laulajaan hellämielisyydestään. Olihan se nimittäin vähän nolon näköistä kun tämä päivän ensimmäinen esiintyjää veti lavan ääreen vain niukan kourallisen yleisöä.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .