Kolumni: Niin mikä se kauneuden hinta sitten on?

Riikka Mahlamäki-Kaistinen kirjoittaa Kauneuden hinta -ohjelmasta.

Avan Kauneuden hinta -ohjelmassa suomalaisnaiset – miksi muuten aina naiset – käyvät sairaala Siluetissa keskustelemassa lääkäreiden kanssa kehonsa ongelma-alueista. Käsittelyssä on kolarien ja leikkauksien aiheuttamia arpia, laihdutuksesta jäänyttä ylimääräistä nahkaa, eripari tissejä, mustia silmän alusia ja rumia polvia.

Ensin jutustellaan, sitten lääkärit kertovat mitä voidaan tehdä ja mitkä ovat riskit ja sitten leikata rusautetaan tädit nätimmiksi. Ehkä yhdessä tapauksessa kymmenestä plastiikkakirurgit Timo Pakkanen ja Katja Puumanen kieltäytyvät tarttumasta skalpelliin.

Syyt muutoksiin ovat yleensä ihanan järkeenkäypiä. Toisin kuin vastaavissa jenkkiohjelmissa, tässä sarjassa ei retostella yltiömäisen vääristyneen minäkuvan alle musertuneiden naisten toiveiden kanssa tai leikkauskoukkuun jääneiden ihmissielujen parissa. Kun pienirintainen nainen toivoo kuppikohennusta, hän ei halua hypätä AA:sta D:hen.

Taustalla toki on aina pohjimmiltaan turhamaiset syyt. Mutta onko jossain määrätty, ettei ihminen saisi olla koskaan pikkuisen turhamainenkin.

Yksi asia sarjassa jää kuitenkin mietityttämään kovasti. Nimittäin se, että jos sarjalle annetaan nimeksi Kauneuden hinta, olisi ehkäpä ollut ihan kiva kertoa mitä kukin operaatio maksaa. Jos nimellä viitataan siihen, että kirurgit tuovat esiin kuhunkin leikkaukseen sisältyvän riskin, niin sanonpa vaan, että se on kaukaa haettu. Hinta se on joka meitä kiinnostaa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.