Kolumni: Oliko ennen paremmin vai huonommin?

Ennen sitä marssittiin muutama kerta kuussa – joskus harvemminkin – videovuokraamoon ja armottoman pähkäilyn jälkeen tultiin kotiin karkkipussin ja parin filmin kanssa.

Leffailloissa oli oma erityinen fiiliksensä – filmitkin olivat muka aika hyviä. Tämä saattaa toki olla samankaltaista muistikuvien vääristymää kuin varma muisto siitä, kuinka nuoruuden kesät olivat aina kuumia ja talvet lumisia. Lisäksi filmien tasoa saattoi nostaa irtokarkkien mukanaan tuoma sokerihumala.

 

Oli miten oli, ajat ovat muuttuneet. Videovuokraamot ovat kuolleet melkein sukupuuttoon ja viimeisetkin niistä vain korahtelevat. Leffailtojen määrä on kuitenkin kasvanut Areenan ja erilaisten ohjelmatarjoajien ansiosta.

Hetket, joina surffailen televisiokanavilla vailla päämäärää ovat kutistuneet minimiin. Tämän luulisi olevan yksinomaan hienoa asia, mutta toisaalta suuren kulutukseni takia törmään elokuva- ja sarjarintamalla entistä useammin myös varsin heikkoihin tuotantoihin.

Vielä en ole kyennyt päättelemään onko tilanne plussalla vai miinuksella entiseen verrattuna. Että olenko ojassa vai allikossa. Luulen, että vuoroin molemmissa.

 

Katsellessani taannoin Netflixin Murhamysteeri-elokuvaa mietin, että tällaiseen kuraan en olisi kyllä ikinä langennut videovuokraamojen hyllyjen välissä. Kyseistä Jennifer Anistonin ja Adam Sandlerin tähdittämää leffaa ei nimittäin muuttaisi hyväksi edes kilon karkkipussi.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .