Kolumni: Penkkiurheilijat polskivat kielikylvyssä

Talviolympialaiset ovat onnellisesti ohi ja Suomessa on toivottavasti kasvamassa uusi innokas sukupolvi olympiavoittajia. Tulivathan Iivo Niskasen ja Krista Pärmäkosken mitalit sopivasti koululaisten hiihtolomien aikaan.

Mahtavatko nykylapset innostua mitaleista kuten ennen tehtiin? Ulos oli heti lähdettävä urheilemaan. Jos ei muuta, niin hyppimään ladon katolta lumihankeen.

Sama aktiviteetti toimi myös televisiosta tulleen Tarzan-elokuvan aiheuttamaan samaistumispatoumaan. Lisukkeena tietysti Viidakon Kuninkaan kurkkuhuuto, jonka osaa loppuikänsä.

Asiantuntijakommentaattorit ovat näköjään tulleet pysyvästi mukaan television urheilulähetyksiin. Aluksi entisen hiihtäjän Sami Jauhojärven jatkuva äänessä olo varsinaisen selostajan lisäksi häiritsi, mutta sitten mie totuin häneen. Onhan se hyvä tietää, mikä merkitys monon asennolla on missäkin laskussa.

Samalla tuli kuultua rautaisannos Lapin murretta, ehkä h-kirjaimen laittaminen sanoihin onnistuu tästä lähtien paremmin. Lappilaiset ovat valittaneet, että murteen matkijat työntävät aivan liikaa h:ta sanoihin ja vieläphä vhäärhiin paikkhoihin.

Lumilautailu on niin uusi laji, että sen selostusta kuuntelee aina mielellään. Vuosien saatossa kaikki termit tulevat vähitellen tutuiksi. Nyt tunnistaa vasta tempun nimeltä Grap eli gräpi, jossa otetaan kädellä kiinni laudan reunasta ja pyöritään ilmojen teillä.

Työkaveri kertoi, että hänellä alkaa aina tehdä mieli rapukeittoa tuon sanan kuullessaan.

Harmi, kun lumilautailua ei keskitty jo kauan sitten. ”Korkkitonneja” ja muita olisi ollut kiva leiskautella ladon katolta.

Aivan oma kielensä on Ruutu+-palvelun jääkiekkoselostajilla. Siihen tottuu näemä yhdessä liigakaudessa. Aluksi teki mieli katsoa pelejä ilman ääntä, kun laukomisen sijaan kiekkoilija tinttaa tai tällää. Hyvä maalintekopaikka on tontti ja ottelua tai ottelusarjaa johtava joukkue on kuskin paikalla.

Tähän mennessä olen ihmetellyt, miksi kiekkoliigan runkosarjassa täytyy pelata niin hirvittävä määrä otteluita, 60, ennen kuin päästään itse asiaan. Tänä vuonna ilmeni, että pelejä onkin liian vähän. Oma suosikkini Ilves ei ehtinyt kerätä tarpeeksi pisteitä päästääkseen playoffseihin, mutta lähellä oli.

Loppukaudeksi jäi vielä vähän kannustushuutoa kurkkuun jäljelle. Se kuuluu tietenkin JyPille, joka vienee mestaruuden.

Tämän viikon erikoisin uutinen tuli Sysmästä, jossa otettiin keskiviikkona käyttöön oma paikallisraha, sysmä. Vaihtokurssi on hyvä: sadalla eurolla saa 105 sysmää.

Ei ole ihme, että maaseudulla aletaan siirtyä omiin valuuttoihin. Pankit ovat karanneet kauas pois. Hiihtolomaviikolla Kainuussa uutisoitiin, että Nordea siirtyy maakunnassa yhden konttorin malliin, eikä sieltä ainoastakaan pysty nostamaan rahaa. Palvelu kuitenkin vain paranee, koska tarjolle tulee asiakkaille myös ilta-aikoja. Ne ovatkin tarpeen, jos vanhus Kuhmon Iivantiiran Ypykästä joutuu lähtemään pankkiasioille. Ei ole toivoakaan ehtiä linja-autolla virka-aikaan perille.

Kainuussa voitaisiin ottaa valuutaksi kansainväliseenkin kaupankäyntiin sopiva käpy.

Paavo Väyrysen oma rahayksikkö väyry on vain ajan kysymys. Väyryllä voisi maksaa ainakin mukeja seuraavissa vaaleissa, ei tulisi sotkuja.

Lopuksi vitsi. Mitä eroa on Ähtärin pandoilla Jin Baobaolla, Hua Baolla ja Paavo Väyrysellä? Väyrystä ei voi palauttaa Kiinaan vuokra-ajan umpeuduttua.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.