Kolumni: Ruoki myös lapsesi kaveri

Muisto lapsuudesta: Menin kaverini kanssa suoraan koulusta hänen kotiinsa. Tehtiin kuuliaisesti läksyt ja alettiin pelata tietokoneella.

Jonkin ajan kuluttua tuli ruokailu. Mutta kutsu ei koskenut vierasta, vaan minä jäin odottamaan kaverini huoneeseen, kun hän kävi syömässä.

Ruoan tuoksu levisi ympäri taloa ja vatsani murisi, kun kulutin aikaa lukemalla sarjakuvia.

 

Yhdestä toisesta kyläpaikasta muistan, että kaverina pääsin ruokapöytään, mutta olo ei ollut tervetullut. Hetkeä aiemmin oli nimittäin käyty vieraan korviin kiusallinen keskustelu.

Kaverini: Voiko Mikkokin tulla syömään?

Kaverini vanhempi: Nooh... Kyllä kai tästä hänellekin riittää.

 

Onneksi oli myös varauksettoman lämminhenkisiä kyläpaikkoja, joissa ruokittiin tasa-arvoisesti omat ja vieraat lapset. Vanhemmat halusivat tukea lapsensa ja tämän kaverin yhdessäoloa kaikin tavoin. On selvää, että tarvitaan syötävää, jos kyläily jatkuu alkua pidemmälle. Ja tärkeintä on asenne, ei se, mitä sapuskaa tarjotaan.

 

Muistot tulivat mieleeni nyt, kun koululaisten syyslukukausi alkoi. Siitä alkoi monella myös iltapäivien viestirumba. Koulupäivän jälkeen kysytään, voiko se ja se kaveri tulla meille tai voiko itse mennä sen ja sen luokse.

Kotien vieraanvaraisuuksissa on samanlaisia eroja nyt kuin 80-luvulla.

Jos vanhempana vielä mietit, millaisen linjan otat lapsesi kaverin ruokkimisessa, harkitse vakavasti välipalan ja ruoan tarjoamista. Etköhän toivo samaa silloin, kun oma lapsesi on kylässä.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .