Kolumni: Tuhat kuvaa päivässä pitää pään kasassa – olen nimittäin kuva-addikti

Nettiä aloin käyttää silloin, kun se tuli tavallisille ihmisille tässä maassa mahdolliseksi. Tarkkaa vuotta en muista, mutta ennen 1990-luvun puoliväliä. Muistan yhä nykynuorisolle oudon modeemin valintaäänen, jonka jälkeen suljin silmäni ja toivoin yhdistämisen onnistuvan.

Tuohon aikaan nettiyhteys oli toivottaman hidas, mikä oli pakko vain hyväksyä, sillä muutakaan ei ollut tarjolla. Yksittäinen kuva ilmaantui näkyviin jopa kymmenien sekuntien ajan. Tämä harmitti, koska olin kivojen kuvien suuri ystävä. Olen yhä.

Enkä nyt tarkoita nettipornoa, joka ei toki ole outo ilmiö sekään. Mutta jätetään se aihe toiseen kertaan. Olen nimittäin kuva-addikti, enkä ole kuullut, että ilmiö olisi yleinen. Selaan netistä kivoja kuvia vähintään tunnin joka päivä. Olen jumittunut tapoihini ja selaan samoja saitteja päivästä toiseen. Esimerkiksi The Chive on lähes jokapäiväinen rituaali.

Kuvan aiheet kelpaavat laajalla skaalalla. Komeat maisemat, ruokaherkut, hassut/typerät/taitavat ihmiset, eläimet, historia, kauniit naiset ja tietenkin meemit. Kun draama, huumori ja visuaalisuus yhdistyvät samaan kuvaan, olen haltioissani.

Kerran kävin läpi yhteen putkeen vuoden 1500 parasta valokuvaa. Siinähän se päivä mukavasti menikin. Ei paremmasta väliä.

Netin kuvatarjonta on kuin päivittäinen taidenäyttely. Tosin yhteen kuvaan en montaa sekuntia aikaani käytä. Olen kärsimätön, seuraava kuva on jatkuvasti klikkauksen päässä. Lisäksi tarjonta on loputonta.

Olen visuaalinen ihminen, mikä sopiikin hyvin tv- ja elokuvakriitikolle. Kuvanälkäni on loputon. Giffit eivät kiinnosta, ne ovat vain irtovitsejä. Videoiden katsominen taas kestää liian kauan. Yhden kolmeminuuttisen kissavideon aikana ehdin katsoa 60 kissakuvaa.

En ihan vielä usko tekstin kuolemaan, mutta uskon tiukasti kuvan elämään.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .