Kolumni: Tv-sarjatauti saa juonen sutimaan paikallaan

Kutsun ilmiötä nimellä Lost-syndrooma. Viimeksi sen uhriksi on joutunut Netflix-sarja Umbrella Academy. Teidän ei tarvitse tuntea sarjaa voidaksenne tunnistaa Lost-syndrooman oireet.

Jokainen tv-sarja haluaa olla suosittu. Minisarjoja lukuun ottamatta sarjat haluavat myös jatkua ensimmäisen esityskauden jälkeenkin. Mitä pidempään, sen parempi. Mutta on yksi ongelma. Kukaan ei voi tietää, kuinka pitkään katsojasuosiota ja kanavatukea riittää.

Näin syntyy draamallinen ongelma. Tarinaa pitäisi jatkaa, joten suurta finaalia ja juonilankojen yhteensitomista pitää pitkittää. Joten juonikuvioita aletaan vetää hihasta ja niihin tehdään ylimääräisiä mutkia.

Lost on ilmiöstä paras esimerkki. Edes sarjan tekijät eivät tienneet, minne he olivat matkalla. Kaikenlaista outoa ilmeni, mutta mitään ei kunnolla koskaan selviä.

Lopulta unohdettiin sarjan sisäinen logiikkakin. Lostin loppuessa ilmaan jäi roikkumaan ainakin sata kysymystä, joihin ei koskaan saatu vastauksia.

Umbrella Academy teki saman jo ensimmäisellä kaudellaan. Perusidea riitaisesta supersankariperheestä on kiinnostava ja antaa mahdollisuuksia vaikka mihin. Varsinkin kun soppaan on heitetty myös pian saapuva maailmanloppu, jota ei voi estää.

Aloituskauden kymmenessä jaksossa ei edetty oikein mihinkään.

Ihan kuin kilpailtaisiin siitä, kuka juoksee sata metriä hitaimmin kuitenkaan koskaan pysähtymättä. Diagnoosi vaikuttaa selkeältä: Lost-syndrooma.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko 1 kk / 6 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .