Kolumni: Voi kauhea miten kauheaa

Vuosittain miljoonia ihmisiä kulkee USA:ssa sijaitsevan valtatie 80:n pahamaineisen Donnerin solan läpi. Yli kahden kilometrin korkeudessa työskentelee ryhmä auttajia, joiden tehtävänä on pelastaa välille jääneet myrskyjen armoilta. Vaarallisten olosuhteiden keskellä kamppailevat hinaajat ovat valmiita riskeeraamaan kaiken saadakseen elantonsa itselleen ja rakkaimmilleen.”

Näin kuvaillaan Foxilla pyörivää Vaarallisten Valtateiden pelastajat -ohjelmaa. Minä sanon, että ”höpön höpö”.

Todellisuudessa tie on varmasti vaarallinen, mutta sarjasta tätä ei arvaisi. Kohdassa, jossa tie näyttää vain vähän kapealta, kuski taivastelee, rukoilee ja manaa. ”Se on menoa nyt”, hän sanoo ja ajaa mutkan yhtä helposti kuin parkkeeraisi Prisman parkkihalliin.

En väitä olevani huippukuski, mutta minusta sarjan ”vaarakohdat” näyttävät ”kuolemanloukun” sijaan korkeintaan hankalilta. Ohjelma yrittää tehdä normaaleista mökkitien mutkista jotain mitä ne eivät ole.

Tunnelma on vähän sama kuin aikoinaan hitiksi nousseessa The Blair Witch projektissa. Kun amerikkalaisnuoret ajoivat heleään koivikkoon ja taivastelivat metsän pelottavuutta, suomalaisilla kotisohvilla bongailtiin potentiaalisia kantarellipaikkoja.

Seurasin taannoin Maailman vaarallisimmat tiet -sarjaa, jonka erityiskaudella rekat ajoivat Himalajan vuoriteillä. Silloin olisi ollut syytä kauhisteluun. Sen sijaan kuskit keskittyivät ajamiseen. Jos jännitystä ei ole, ei se päivittelylläkään synny.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 1 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .