Kolumni: Yksi on ja pysyy – vanhan liiton radio kestää ajan hammasta

Se oli taustalla, ei tehnyt itsestään numeroa, mutta oli aina paikalla. Se ei hifistellyt, ei koreillut surround-äänentoistalla tai mitä näitä nyt on? Sieltä soljui Juice, Tuula Amberla tai vaikka Katri Helena. Topi Sorsakoski, Badding Somerjoki ja Miljoonasade myös.

Tai STT:n uutiset. ”Yhdysvaltain ulkoministeri George Schultz ja Neuvostoliiton ulkoministeri Eduard Shevardnadze ovat tavanneet...”

Tai Paavo Noposen, Höyry Häyrisen, Jarmo Lehtisen tai Pertti Tapolan urheiluselostus. Tai Kari Tynin.

Tapani Ripatti (sillä viikset vipatti) ja Tri Patti’s Partyline otti tilansa perjantai-illoissa. Pertti Salovaaran Heinähässäkkä kesäaamuissa.

Jos satuit asumaan oikealla kuuluvuusalueella lauantain iltamyöhässä eetterissä kuului Pentti Honkalahden samettinen soundi.

Hän laittoi soimaan Telefooni Afrikassa -kappaleen ja keskeytti sen kohdassa ”häntä pannaan toiseen korvaan” toteamalla, jotta ”nyt alkaa olla niin perverssi meininki, että otetaanpa seuraava kappale”.

Äitikin siellä joskus höpötteli ja soitti Curtis Stigersin I wonder whyn. Tai luki uutisia.

Itsekin siellä on tullut horistua. Tiedän erään eläkeukon, jolla on keittiönpöytänä höyläpenkki. Sen ääressä hän on juonut keskiolutta ja kuunnellut minua.

Tämä aiheuttaa sydänalassani lämpimän läikähdyksen.

Se on vanha kunnon pöytäradio se. Ei mikään äänentoistojärjestelmä, vaan vanhan liiton radio.

Hyvin se on kestänyt ajan hammasta ja mediamaailman loputtomia melskeitä.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .