Korpihotelli, joka jäi henkiin – "Ympäristöltään ainutkertainen, lumoaa kaikkina vuodenaikoina"

Marraskuun 15. päivä 1968 valkenee Saarijärvellä pilvisenä, mutta poutaisena. Se on hyvä, sillä kahdeksan kilometrin päässä kirkonkylästä, Tarvaalan Summassaaressa, valmistaudutaan kuumeisesti tärkeään päivään. On Rantalomien uusimman lomakylän avajaispäivä, ja taloon odotetaan 250:tä kutsuvierasta.

Avajaisaamuna baaritiski on vielä pahasti kesken, mutta lopulta sekin tulee valmiiksi ennen kuin vieraat alkavat soljua hotelliin sisälle.

Ja millaiseen hotelliin! Yläkerran ravintoloissa, kabineteissa ja baarissa on neliöitä yli 400, alakerran diskoteekissä ja toisessa baarissa 145. Hotellihuoneita on 30 ja rannassa erillisiä loma-asuntoja, viekkoja, kymmenen.

Rakennuksen ovat suunnitelleet arkkitehdit Erkki Kantonen ja Niilo Hartikainen. Sisustus on arkkitehti Pirkko Stenrosin käsialaa. Päärakennuksen ravintola- ja kabinettitiloissa on neliömäiset tilat hylätty kokonaan ja viihtyisä tuntu on saatu aikaan lukuisilla vinoilla seinäpinnoilla. Puuta on käytetty kaikkialla paljon ja se on kotimaista.

Vihkiäispuheen pitää Keski-Suomen läänin maaherra Eino Palovesi. Hän ei säästele kehujaan: Keski-Suomi on matkailun alalla johtavin maakunta koko Suomessa. Rantaloma Oy on lähtenyt oikealle tielle Rantasipi-ketjua rakentaessaan.

Ensimmäisenä valmistui hotelli Ruuponsaari Viitasaarelle kesäkuussa 1966, toisena Joutsenlampi Joutsaan heinäkuussa 1968. Neljän kuukauden päästä siitä valmistui Summassaari ja kaksi viikkoa sen avajaisten jälkeen aloitettiin hotelli Laajavuoren rakentaminen Jyväskylään.

Kaikista neljästä "korpihotellista" tuli legendaarisia paikkoja, joihin matkustettiin paitsi majoittumaan ja lomailemaan, myös juhlimaan. Kaukaakin.

Asiakkaita ovista ja ikkunoista, läheltä ja kaukaa

Neljä päivää ennen Summassaaren avajaisia sinne palkattiin tarjoilijaksi Ulla "Ulli" Kahma Saarijärveltä. Alusta asti oli selvää, että hotelli on menestystarina.

– Asiakkaita alkoi tulla ovista ja ikkunoista, läheltä ja kaukaa. Meillä järjestettiin firmojen ja yhdistysten kursseja ja kokouksia. Tansseissa kävi väkeä valtavasti. Tanssibussit toivat ihmisiä Saarijärven kirkonkylältä ja Äänekoskelta asti, Kahma muistelee.

Alakerran diskoteekki kiinnosti varsinkin nuorisoa. Kiihkeimpään aikaan ulkona kiemurteli kymmenien metrien jono sisäänpääsyvuoroaan odottavia.

Tiistaisin järjestettiin isossa ravintolasalissa naistentanssit ja Kahma mainosti niitä tehokkaasti.

– Soittelin tutuille naisille pankkeihin ja kauppoihin, että tulkaahan tänne, nyt on komeita miehiä paikalla.

Jo vuoden kuluttua Kahma yleni hovimestariksi ja myöhemmin hän teki myös myynti- ja markkinointityötä. Kursseja käytiin markkinoimassa yrityksissä ympäri Suomea, yleensä saarijärveläinen ruisleipä tuliaisena kainalossa. Ja tulosta syntyi.

Summassaarelaiset hitsautuivat yhteen

Alkuvuosina johtajat vaihtuivat tiuhaan, muu henkilökunta ei niinkään. Summassaarelaiset hitsautuivat yhteen eikä töitä tehdessä katsottu tarkasti, mikä on kenenkin vastuualuetta. Toisia autettiin ja tarvittaessa venyttiin.

– Kerrankin eräälle liikemiesryhmälle oli kokouspakettiin myyty vesijumppa, eikä paikalla ollut varsinaista ohjaajaa. Hyppäsimme kokousisäntä Wolfgang Rühlmanin kanssa altaaseen ja vedimme jumpan. Asiakkaat olivat tyytyväisiä.

Nyt 77-vuotias Kahma työskenteli Summassaaressa eläkkeelle jäämiseensä saakka. Monet hotellissa vierailleet paikalliset ja valtakunnan julkkikset tulivat tutuiksi.

– Suosikkini oli Yö-yhtyeen Olli Lindholm. Hän on niin mukava.

Mieleenpainuvin hetki oli presidentti Urho Kekkosen vierailu 1970-luvun puolivälissä. Hän tuli Saarijärvelle vihkimään Makrotalojen tehtaan ja ruokaili Summassaaressa.

– Kattaukset tehtiin millimetrin tarkasti. Muistan, kun seisoimme kaikki rivissä kuin tinasotilaat, kun Kekkonen kätteli henkilökunnan. Syötyään hän lähti vielä käymään Lannevedellä entistä keihäänheiton olympiamitalistia Toivo Hyytiäistä tervehtimässä.

Pitkät työsuhteet ovat tyypillisiä Summassaaressa yhä. Esimerkiksi myyntisihteeri Tiina Laajala tuli taloon syyskuussa 1990 Kahman pestaamana puhelinvaihteen hoitajaksi.

Siinä tehtävässä hän ehti vanheta vain kaksi tuntia, kunnes yleni jo vastaanottovirkailijaksi.

– Katsoin heti, ettei noin nohevaa tyttöä kannata pitää puhelinvaihteessa, Kahma sanoo.

Muutaman vuoden jälkeen Laajala eteni myyntiin. Hauska yhteensattuma on, että hänellä on lähes sama syntymäpäivä kuin työpaikallaan. Kun hotellin vihkiäisiä juhlittiin, oli Laajala viikon vanha.

Jäljellä enää Laajavuori ja Summassaari

Entisistä Rantasipi-hotelleista jäljellä ovat enää Laajavuori ja Summassaari. Joutsenlampi on suljettu ja Ruuponsaari purettu maan tasalle. Purkupäätöksen tehneiden sijoitusyhtiön omistajien mielestä korpihotellien aika oli ohi, mutta siltä ei näytä Summassaaressa.

Viidessäkymmenessä vuodessa Summassaaren omistaja on vaihtunut vain kahdesti. Rantaloma Oy:n jälkeen ruoriin astui viisi yksityishenkilöä, vuonna 2005 he myivät hotellin Solaris-lomat ry:lle. Sillä on kaksi muutakin kylpylähotellia: Rauhalahti Kuopiossa ja Päiväkumpu Karjalohjalla.

Summassaaren nykyinen johtaja Arja Saarinen johtaa myös Päiväkumpua ja sukkuloi hotellien väliä viikoittain. Ajomatkaan menee viitisen tuntia, jolloin ehtii ajatella työasiat järjestykseen. Siihen, miksi Summassaari yhä porskuttaa, vaikka kaksi aikalaista korpihotellia ovat jo historiaa, hän löytää useita syitä.

– Paikka on ympäristöltään ainutkertainen. Haikankärki on paikka, joka lumoaa kaikkina vuodenaikoina. Kuntoutus-, ravintola- ja hotellitoiminta tukevat toisiaan. Konsernin hotellien välillä tehdään yhteistyötä, Saarinen luettelee.

Lisäksi Summasaareen pienuus ja kotoinen palvelu ovat saadun asiakaspalautteen mukaan yksi vetonaula. Lähiseudulta löytyy myös tekemistä: Kusiaismäen laskettelurinne, vesipuisto Veijari, viihdekeskus Liikelataamo, Kivikauden kylä ja kesällä monia museoita koluttavaksi.

Huippuesiintyjät houkuttelevat edelleen ravintolatilat täyteen. Tapahtumailtoina, pari kertaa kuukaudessa, avataan myös alakerran disko. Vaikka se oli pitkään käyttämättä, on katossa oleva diskopallo pyörinyt hiljalleen koko ajan.

Paikka kuin unelma

Kylpylähotelli Summassaari sijaitsee paikassa, jossa ihmiset asuivat muinaisten löytöjen perusteella jo kivikaudella. Aivan vieressä on Suomen vanhin ja laajin esihistoriakohde, Kivikauden kylä, joka on suosittu matkailukohde.

Mielikuvitus jyllää: mahtoiko paikalla olla jo muinoin jonkinlaista hotellitoimintaa? Ehkä ihmiset kokoontuivat kauempaakin Haikankärkeen, joka halkoo parin kilometrin pituisena Summasjärveä. Oiva paikka kalastuksen harjoittamiseen.

Saarijärven museonjohtaja Kari Kotilainen tuntee alueen historian perinpohjin.

– Summassaari oli havaittu hyväksi asuinpaikaksi tosiaan jo kivikaudella. Saarella on ollut asutusta pitkään ja sieltä on löytynyt merkkejä jopa raudan valmistuksesta. Tietoisuus saaren esihistoriallisesta menneisyydestä on myös vanhaa perua. Vuonna 1934 tehtiin ensimmäinen kaivaus, tosin saaren läheisyydessä olevalla Voudinlahdessa. Saaren ensimmäinen kaivaus tehtiin 1948 ja edelleen 1958 niin sanotulla Moilasen asuinpaikalla. Moilasen alue on hyvin laaja ja siellä on tehty laajat kaivaukset. Tuolloin tutkittu asutusalue jatkui Summassaaren hotellin alapuoliselle ranta-alueelle. Tämä alue tuhoutui juuri kun hotellia rakennettiin, Kari Kotilainen kertoo.

Melko varmasti nykypäivänä muinaismuisto- ja luonnonsuojelualueen välittömään yhteyteen ei saisi rakentaa hotellia. 50 vuotta sitten tilanne oli toinen. Se, että käyskentelee samalla alueella kuin kivikauden suomalaiset, tuo hotellivierailuun omanlaistaan hohtoa. Monet muinaismuistopaikat Suomessa ovat hankalasti saavutettavia.

Hotellin pihasta lähtee pari kilometriä pitkä polku pitkin kapeaa niemenkärkeä. Se on nykyään luonnonsuojelualuetta. Polku kulkee korkealla harjun päällä ja näköalat Summasjärvelle molemmin puolin ovat upeat.

Talvella Summasjärven jäällä voi hiihtää tai kulkea jalan tai potkukelkalla aurattua uraa pitkin. Järvimaisema puhuttelee myös lumisena ja voi vain kuvitella, miltä Haikankärjessä näyttää aurinkoisena kesäpäivänä, kun sininen vesi velloo valtoimenaan joka puolella.

Opiskelijoiden luottopaikka

Läheisen Tarvaalan maatalousoppilaitoksen, joka nykyisin on nimeltään Biotalouskampus, opiskelijat ovat käyneet Summassaaressa tanssimassa tai muuten virkistäytymässä hotellin koko historian ajan. Maaliskuun alkupuolen keskiviikkona, naistenpäivän aattona, tarvaalalaisia on myös paikalla.

Keskiviikko on karaoketanssipäivä, eikä maatalousyrittäjälinjan toisen vuosikurssin opiskelija Anselmi Apponen kaihda tarttua mikrofoniin. Souvareiden Uniperhonen soljuu vaivatta ja komealla äänellä. Paljastuu, että Apponen käy usein laulamassa.

Mutta laulu vaikenee, kun kello lyö 22. Apposen on poistuttava paikalta. Mitä ihmettä?

– Tämä muuttuu iltakymmeneltä anniskeluravintolaksi, enkä alaikäisenä saa sen jälkeen olla paikalla. Täytän 18 vasta joulukuun 5. päivä, hän kertoo.

Apposen laulun tahdittamana parketilla pyörähtelevät Anja ja Esko Kautto. He ovat olleet naimisissa tasan yhtä kauan kuin Summassaari on ollut olemassa: 50 vuotta. Kautot ovat tulleet Äänekoskelta Summasaareen varta vasten tanssimaan.

– Aika usein ajelemme tanssimaan tänne tai muualle. Eläkkeellä on aikaa riehua, Kautot kertovat hymyillen.

Kanta-asiakkaita Saksasta

Joistakin Summassaaren hotellivieraista on tullut todellisia kanta-asiakkaita. Yksi uskollisimmista on saksalainen Regina Kohlisch. Hän matkusti Suomeen ensimmäisen kerran kolmen kuukauden vanhana 48 vuotta sitten isänsä ja äitinsä kanssa. 1974 viisihenkiseksi kasvanut perhe tuli Summassaareen ja siitä tuli kerralla jokakesäinen lomakohde.

– 1990-luvulla mukaan tulivat puolisot ja nyt matkustamme jo kolmannen sukupolven kanssa. Minä ja mieheni vierailemme Summassaaressa joka kesä ja aikuiset lapset tulevat mukaan, jos se on heille mahdollista.

Tänä vuonna rouva Kohlisch tulee Summassaareen ensin toukokuussa ystävänsä kanssa ja elokuussa miehensä, tyttärensä ystävän ja tämän vanhempien sekä kahden koiran kanssa.

– Rakastamme hotellia ympäröivää luontoa ja erittäin mukavaa henkilökuntaa.

Mieleen ovat painuneet myös minigolf, vanhat keinut, lettufestivaalit, kalastus ja kesäillat rannalla, kun suomalainen elävä musiikki kantautuu järven yli.

– Toivomme, että Summassaari on olemassa vielä seuraavat 50 vuotta, jotta perheemme neljäskin sukupolvi oppii uimaan Summasjärvessä, Kohlisch kertoo.

Paavo Laine Jyväskylästä oli paikalla Urho Kekkosen vierailun aikana. Hän kuului tuolloin Makrotalojen Vihdin tehtaan henkilökuntaan, mutta muutti myöhemmin Saarijärvelle.

– Söimme päivällistä hotellissa, itse en kylläkään syönyt samassa kabinetissa Kekkosen kanssa. Hänen seurueensa oli iso. Seuraavana päivänä oli itse vihkiminen. Kekkonen astui tehtaalle punaista mattoa pitkin. Me tavan tallaajat livahdettiin paikalle pikkuovesta.

Ennätysnopea laittautuminen Eppujen keikalle

Jyväskyläläinen Sari Tukio muistaa pääsiäisen 1970 Summassaaressa. Hän vietti juhlapyhiä isän ja äidin kanssa ulkoillen, pulkkamäkeä laskien ja jääkiekon MM-kisoja tv:stä katsoen.

– Suuri suru tuli kuulemma siitä, kun unohdin kaikki pääsiäismunista saamani yllätykset ravintolaan. En tuota itse muista, joten ei se ehkä sitten niin kamalaa ollutkaan.

Päivi Häkkinen Jyväskylän Kuikasta kertoo olevansa viimeinen emäntien karjatalouskoululainen.

– Lähdin vuosiharjoitteluun Korpilahdelle keväällä 1979. Pääsin sitten talon emännän kanssa karjaväen pikkujouluihin Summassaareen. Meno ei kovin napannut, joten lompsin alakertaan. Puolessa välissä rappuja baarimikko kääntyi katsomaan ja huuteli, että tahtooko kaljan. Melkoinen väenpaljous paikalla olleita kääntyi katsomaan. En oikein vieläkään osaa sanoa, olinko enempi nolona vai imarreltu.

Loppukesän viikonloppu 1996 on jäänyt oululaisen Hannamari Pietilän mieleen. Hänen suvullaan on mökki samassa saaressa hotellin kanssa.

– Olin ystäväporukalla viettämässä viikonloppua mökillä, porukassa oli kymmenkunta 20–30-vuotiasta. Olimme syöneet ja saunoneet ja aikomuksenamme oli viettää iltaa mökillä. Soitin kuitenkin Summassaaren respaan kysyäkseni olisiko siellä sittenkin niin sanottuja parempia ehdotuksia, esimerkiksi live-esiintyjää sinä iltana. Respasta vastattiin: ”Tänään meillä esiintyy Yö-yhtye, ja lämmittelijänä on Eppu Normaali”. Taisimme tehdä pukeutumisen ja tälläytymisen maailmanennätyksen.

Kyseinen keikka oli bändien yllätyskeikka, jonka mainostaminen julkisesti etukäteen oli ankarasti kielletty. Kuka paikalle sattui tulemaan, hämmästyi iloisesti.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko 1 kk / 6 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .