Korpilahdella kaikki tiet vievät satamaan – kysyimme paikallisilta, minne täällä kannattaa mennä

Tämän juttusarjan ajatus on mennä jonnekin, napata paikalle osuva ihminen jututettavaksi ja kysyä, minne mennä seuraavaksi. Paikallistietämystä parhaimmillaan.

Nyt mennään Jyväskylän Korpilahdelle

 

Toimittaja bongaa Korpilahden S-kaupan pihasta jututettavan, jonka kaulaan kuvaaja Tiina Mutila kapsahtaa. Tälläkö tapaa Korpilahdella tervehditään?

Käy ilmi, että korpilahtelaislähtöinen Mutila tuntee Maarit Jermorannan entuudestaan. Vaikka ihmisiä ei valita juttuun tuttuuden perusteella, tämä toistuu aamupäivän aikana moneen kertaan. Korpilahtelaiset tuntevat toisensa.

– Tykkään täällä siitä, että vesistö on niin läsnä. Satama on Korpilahden parasta aluetta. Käyn Päijänteen rannalla lenkillä ja sataman leikkipuistossa lasten kanssa, Jermoranta sanoo.

 

Suuntaamme siis satamaan. Vaikka keli on sumuinen, vierasvenelaituri on täynnä ihmisiä. Joukon keski-ikä on reilusti eläköitynyttä, mutta vireystaso korkea.

Käynnissä on laituriongintakisat. Vuorossaan jo kolmannet lyhyen ajan sisällä. Neljän tunnin onginnan jälkeen voittaja ratkotaan puntarilla.

 

Pilli soi merkiksi, että nyt saa heittää ja vaihtaa halutessaan paikkaa. 91-vuotias Suoma Kovanen ei siirry mihinkään.

– Tässä on tosi hyvä paikka, hän kuiskaa niin, että kisatoverit eivät kuule.

– Viime kisassa sain ensimmäisen kahden tunnin aikana vain kaksi kalaa, mutta nyt tulee hyvin.

Ja tosiaan. Juttutuokion aikana luhankalainen Kovanen sujauttaa koppaansa kaksi ahventa ja yhden särjen.

Sataman kalamiehet ja -naiset ovat ulkopaikkakuntalaisia. Yksi onkija leukailee, että Jyväskyläähän se Korpilahtikin on. On toki, mutta Jyväskylän keskustassa asuvien Korpilahti-tietämyksessä ei ole hurraamista.

Kovanen ehdottaa seuraavaksi kohteeksi päiväkotia, mutta kuvauslupien takia tämä on vähän hankalaa.

– Tai menkää käymään siskollani. Hän asuu tässä lähellä ja osaa auttaa paremmin.

 

Lähdemme Kovasen siskolle. 90-vuotias Seija Neuvonen asuu Korpilahden vanhustentuki ry:n asunnossa.

Matkalla törmäämme paikan kiinteistöhoitaja Jussi Nokelaiseen. Hän kehottaa ajamaan Korpilahden itäpuolella Oittilassa sijaitsevaan Villa Cawéniin.

– Se on paikallisen Maamiesseuran ylläpitämä kahvila ja kyläkauppa. Sieltä saa muun muassa juustomaitoa.

Ternimaitopaikka kuulostaa houkuttelevalta, mutta piipahdamme kuitenkin ensin Neuvosella. Tätä naurattaa, että sisko narraa parhaillaan särkiä satamassa. Itsekin kun on tullut matoa koukkuun pujoteltua. Neuvonen kehuu satamaa. Sitten hän muistaa, että Heinosniemen alue on myös kivaa seutua. Sieltä löytyy hevostallikin. Päätämme ajaa Mason Ratsutallin kautta Villa Cawéniin.

– Kertokaa hevosille terveisiä, Neuvonen hihkaisee perään.

 

Mason ratsutallilla vastaan tepastelee utelias koira. Sitten 2-vuotiaasta asti ratsastanut tilan emäntä Nina-Maria Granroth. Hän ei halua kuvaan, koska ei muka näytä hyvältä likaisissa tallivaatteissaan, vaikka oikeasti näyttääkin.

Kuvaamme Walppua ja Attea eli tilan hevosia. Viitisen vuotta tallia pyörittänyt Granroth ottaa hymyillen vastaan hevosten terveiset.

Hyppäämme takaisin autoon.

 

 

Cawénissa Päivi Virtanen ottaa viinereitä uunista. Kello on viittä vaille yksitoista ja kohta kyläläiset tulevat kahville. Moni käy paikalla kaksikin kertaa päivässä. Talossa on myös tanssittu häitä ja vietetty hautajaisia.

– Ei kylää tällä tapaa olisi olemassa, jos tätä paikkaa ei olisi, kahville tupsahtanut Tapio Nurminen sanoo.

Cawénin takahuoneesta löytyy pieni kauppa ja hyllyistä lähitilojen tuotteita.

– Ja niin vapaan kanan munia, että hyvä, etteivät auton alle jää, Virtanen sanoo.

Aiemmin mainittua ternimaitoakin on myynnissä enää pari kertaa vuodessa.

Virtasen kohdevinkki on satama. Kuinkas muutenkaan.

– No jos se ei kelpaa ja mitä vaan saa ehdottaa, niin menkää Korpilahden Hiukseen. Se on uusi yritys keskustassa.

 

 

Paikallinen herrasmies odottaa tuolissa leikkuuta kun Virpi Koskela tervehtii iloisesti liikkeeseen astuvaa toimittajaa.

Koskela avasi liikkeen elokuussa ja sanoo yrityksellä menevän hyvin, ”vaikka Korpilahti onkin yrittäjälle vaikea paikka”.

Kysymys korpilahtelaisesta hiustyylistä saa 36-vuotiaan Koskelan nauramaan.

– Kyllä hiustrendit ovat maailmanlaajuisia ja netti toimii Korpilahdellakin.

Ja sitten se tulee taas. Nimittäin satama.

– Poiketkaa Satamakapteenissa. Sielläkin on uudehkot yrittäjät.

 

 

Vaikka kaikki tiet eivät Korpilahdella vie satamaan, paikallisten ajatukset sinne vievät. Toimittaja antaa periksi, menee Satamakapteeniin ja syö lounaaksi silakkarullia ja kermaperunoita. Jälkiruoaksi on omenakaurapaistosta.

Laiturikalastajatkin ovat tulleet Satamakapteeniin kellotetulle tauolle. Muutama tilaa terästetyn juoman ”lääkkeeksi ja lämmikkeeksi”.

Satamakapteenin yrittäjä Nina Isotalo tietää kertoa, että eläkeläiskalastajilla oli tapana kisata Jyväskylän satamassa, mutta kun laiturista alettiin periä 80 euron vuokraa, he siirtyivät Korpilahdelle. Siellä matoja saa uittaa ilmaiseksi.

 

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .