Kotiteollisuus ja Airut 9.12.2000

Tanssisali Lutakossa vietettiin viime viikonloppuna kotimaisen laaturockin juhlat. Perjantaina turhan pienelle yleisölle tarjotun Itä-Saksa -spektaakkelin jälkeen oli pieni pelko rinnassa, noinko Kotiteollisuus enää tuntuu missään. No, kyllä tuntui. Lahkeet lepattavat vieläkin.

Lappeenrantalainen Kotiteollisuus on kolmen yrmyn miehen trio, josta tosin lähtee meteliä kuin isommastakin kokoonpanosta.

Panssarivaunumaisella raivolla päälle käynyt Kotiteollisuus järjesti Lutakossa musiikillisen turpasaunan, joka ei armoa antanut eikä anellut.

Laulaja-kitaristi Jouni Hynysen, basisti Janne Hongiston ja rumpali Jari Sinkkosen muodostaman Kotiteollisuuden syksyllä ilmestynyt kolmas albumi Tomusta ja tuhkasta on vahva ehdokas tämän vuoden kotimaiseksi rock-levyksi. Ankara ja raskas, mutta myös kierosti melodinen albumi on saanut selvästi vastakaikua ostavassa yleisössä, sillä Lutakossa oli lauantaina yllättävän runsaslukuisesti väkeä paikalla.

Kotiteollisuuden sirkkelinterävästi leikanneeseen särömyräkkään ei juuri heikkoja hetkiä syntynyt. Luonnollisesti vahvasti edustetun Tomusta ja tuhkasta -levyn aloitusraita Jos sanon ja vuoden 1998 Aamen-albumin Routa ei lopu koskaan on sellainen biisikaksikko, josta moni metallisäveltäjä antaisi vaikka koko vasemman kätensä.

Näiden kahden ässäviisun lisäksi Lutakossa esitetyistä numeroista on pakko mainita uuden albumin vatsanpohjaa murjovilla kitarariffeillä siunattu Graniitti. "Kyllä lähtee", oli pakko huutaa vierustoverin korvaan lähes jokaisen esitetyn kappaleen kohdalla.

Varsinaisen setin loppuun oli säästetty vielä paikallisväriä sisältänyt yllätys, kun viimeisen kappaleen ajaksi lauteille nousi Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus -yhtyeen kitaristi Jarkko Petosalmi. Petosalmen avustuksella yleisölle tarjoiltiin levyversiotakin raskaampi tulkinta Tomua ja tuhkaa -levyn Enkelistä. Lienee sanomattakin selvää, että tällaisen lopetuksen jälkeen yleisö ei päästänyt orkesteria takahuoneeseen kaljoittelemaan.

Lämmittelybändinä toiminut jyväskyläläinen (?) Airut soitti sekin suomenkielistä metalliin päin kallellaan olevaa rockia. Hyviä kitarariffejä ja suht' tiukkaa yhteissoitantaa bändiltä kyllä löytyy, mutta turhan raskassoutuista ja junnaavaa touhu vielä välillä oli.

Biisien tiivistämisellä ja sinänsä vakuuttavaa laulantaa hivenen terävöittämällä ollaan jo huomattavasti pitemmällä. Lupaavaa vääntöä Airutissa kuitenkin on.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.