Kotiteollisuus ja Mokoma 1.12.2001

Lutakossa ei julistettu lauantaina joulurauhaa. Kymmenettä vuottaan juhliva Kotiteollisuus ja tulollaan oleva Mokoma soittivat testosteronin kyllästämät setit brutaalia mättöä, jossa armoa ei annettu eikä pyydetty. Lauantai oli allekirjoittaneen kalenterissa vuoden kovin rock-keikka.

Mokoma on kokoonpano joka mainosti itseään Valu-levyn aikoihin murtomaametalliyhtyeenä. Käsitteen sisältö on jäänyt allekirjoittaneelle hieman epäselväksi. Lauantaina Lutakossa bändi soitti joka tapauksessa sellaisella intensiteetillä, että oksat pois. Lämmittelybändinä Mokoma oli erinomaisen tasokas. Aloituskappaleet Teon teoriaa ja Pois se minusta potkivat yleisöä liikkeelle kuin palosireenit konsanaan.

Äänimaailmassaan Mokoma on samoilla laduilla Kotiteollisuuden kanssa. Kappaleet pohjaavat väkeviin riffeihin. Laulaja(kitaristi) Marko Annalan muovailemat kappaleet ovat näkemyksellisiä. Niissä on hallittua kulmikkuutta, joka yhdistyy Mokoman metalli/hc/stoner -jyräykseen. Livenä bändi on takuulla tutustumisen arvoinen.

Kotiteollisuus teki keikan, minkä jälkeen sitä huomasi omaavansa kyvyn ja tarpeen taivutella liikennemerkkejä luokille paljain käsin. Lutakon vuoden tiukin yksittäinen rock-keikka oli ehtaa turpa kiinni ja huuda mukana -asennetta.

Kotiteollisuus on kouluesimerkki äijämusiikista. Yhtyeen voima kumpuaa kitaristi-laulaja Jouni Hynysen, basisti Janne Hongiston ja rumpali Jari Sinkkosen yhtenäisestä rintamasta. Tyyliltään Kotiteollisuus on synkkää jynkytystä, jossa kuuluu vaikutteita industrialmetallista, hardcoresta ja grungesta. Tässä on bändi, jonka balladien ja hc-väännön välinen raja on kuin veteen piirretty. Mikä parasta, Kotiteollisuus ei lähde merta edemmäs kalaan, vaan pitäytyy sanoituksissaan rehdisti suomen kielellä. Lyriikan synkkä suorapuheisuus ei jätä varaa kiemurtelulle. Hynynen sanoo asian niin kuin se on.

Jos sanon ett taivas on musta

se on niin musta kuin tahdon sen olevan ja

Jos sanon ett maailma ei pyöri

se ei silloin pyöri jumalauta

Asenteeltaan Kotiteollisuus tuo mieleen Trio Niskalaukauksen suoraselkäisyyden, ja niskalaukausmaista kultti-ilmiötä esiintyy myös Kotiteollisuuden ympärillä. Yhtyeen karisma puree.

Jos levyillään Kotiteollisuus kuulostaa voimakkaalta ja tylyltä, on livesoundi vielä kaksin verroin miehekkäämpi. Vaikka Kotiteollisuus soittaa kovaa, se ei ole meteliä. Hynysen alavireät mutta tarkat ja selkeät riffit leikkaavat Sinkkosen rumpurytmiä kirurgin tarkkuudella. Vokaalipuolella Hynynen hallitsee etenkin kertosäkeissä oikeanlaisen mahan pohjasta asti kumpuavan kurkkulaulun, jonka rinnalla moottorisahakin kuulostaa lempeältä. Sooloilulle Kotiteollisuuden soundissa ei kuitenkaan ole sijaa. Kappaleet rakentuvat kolmen soittimen peruskokoonpanon tiiviille yhteistyölle.

Nähtiinpä illan aikana lavalla vierastakin väriä. Trio Niskalaukauksen Jarkko Petosalmi kävi lainaamassa yhtyeelle muutaman kappaleen verran ekstrakitaran raskautta. Enkeli soi varsin jämerästi kahdentoista kielen voimin.

Tuoreimmalta pitkäsoitolta Tomusta ja tuhkasta (2000) koluttiin mm. Jos sanon, Graniitti, Virret soi ja Itkussa. Vanhemmilta levytyksiltä soitettiin esimerkiksi Routa ei lopu, Noitavasara ja Aamen. Kymmenen vuoden aikana kertynyt materiaali näyttää tunnustavan samaa tummaa väriä kautta linjan.

Kappaleissa kuuluu miehen sisin, joka ei tee kompromisseja eikä kaunistele. Tähän ehdottomaan asenteeseen Kotiteollisuus luottaa kuin pässi sarviinsa. Ja miksipä ei, jos on riittävät suuret sarvet.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.