Kulttuuripiireissä tunnettu persoona katosi katukuvasta viisi vuotta sitten – nyt häntä näkee vain Yläkaupungin Yön aikaan

Lulu Virtanen päätyi asumaan Italiaan, kun italialainen kaveri pyysi käymään.

Mustat vaatteet, leveälierinen hattu ja haitari olalla.

Juha ”Lulu” Virtanen on ollut vuosikymmeniä tuttu näky Jyväskylän kulttuuripiireissä. Hänet tunnetaankin napakasti vain nimellä Lulu.

Nyt mieheen törmää enää Yläkaupungin Yö -festivaalin aikaan, sillä hän on asunut jo viitisen vuotta Pohjois-Italian Morbegnossa.

– Se alkoi siitä kun italialainen kaveri näki mut keikalla ja pyysi käymään.

Ensin Lulu meni pariksi viikoksi, sitten muutamaksi kuukaudeksi, sitten puoleksi vuodeksi ja niin edelleen.

– Kun sanoin kaverille, että tässä taitaa käydä niin, että irtisanon Jyväskylän kodin ja muutan kokonaan Italiaan, hän sanoi, että vasta nytkö sinä sen tajusit.

Lulu myikin tavaransa, pakkasi auton ja ajoi Italiaan.

Jossain Unkarin kohdalla järjestyi asuntokin.

Lulu ja ystävät -yhtyeen levyt erotti 90-luvulla helposti hyllystä. Cd-kotelot olivat nahkaa tai raakalautaa. Kuoret ideoi taiteilija Kimmo Schroderus, jonka Hyöky-veistos kiiltelee Ylistönrinteessä. Kiilto on Lulun aikaansaannos.

– Kimmo pyysi, että puhdistaisin sen hiomalaikalla. Se oli likaista ja hikistä hommaa ja Kimmo antoi päähän jonkun violetin lippahatun.

Lululla oli sama lätsä päässä veistosta pystytettäessä. Paikalla olleet työmiehet kysyivät haluaisiko hän itse hitsata teoksen paikoilleen. Lulu vastasi, että tehkää te vaan.

– En ole koskaan hitsannut. Kimmo kertoi myöhemmin, että lakissa oli jonkun hitsipillien Rolls-Roycen nimi ja ne työmiehet oletti siksi, että olen tekijämiehiä.

Mutta palataanpa musiikkiin. Lulu sanoi Keskisuomalaisen haastattelussa 1997 olevansa soittajana ”fiilisten lähettäjä ja tunnelmien siirtäjä”. Sama pätee yhä. Italian vuodet ovat kuitenkin tuoneet molliin ripauksen duuria ja lauluun italian kieltä.

Lulun ensimmäinen bändi oli Hutsu ja LuLu. Kun kokoonpano hajosi ja Murofolkin järjestäjä kysyi, millä porukalla esiinnyt, Lulu vastasi, että parin kaverin kanssa.

– Esiintyjälistassa luki Lulu ja ystävät. Se on hyvä nimi, sillä se mahdollistaa soittajien vaihtumisen.

Italiassa 4-henkisessä kokoonpanossa soivat haitarin lisäksi trumpetti, bassotuuba, kontrabasso ja percussionit.

– Menin ekoihin treeneihin haitarin kanssa ja kaverit sanoivat, että ”ai sinä otit tuonkin mukaan”. Heillä oli mukana vain ruokaa ja viiniä. Italiassa ei tehdä mitään ennen kuin on syöty.

– Pyöräretken taukopaikalla kysytään mitä olet syönyt tänään tai kun kavereitten kanssa ajaa festareille, oppii matkalla mitä ruokaa on tarjolla, mutta ei välttämättä mitään bändeistä.

Ruokapuheet vastaavat Suomen sääkeskusteluja, mutta ruoka on pyhä asia. Kun Lulu valmisti Italian kavereilleen Valtellina-laakson pizzoccheri-perinneruokaa, nämä eivät suostuneet syömään sitä. Lulu oli käyttänyt voin sijaan oliiviöljyä, eikä sellainen käy päinsä.

– Kai se on sama kun jos tekisi hernekeiton perunasta, 53-vuotias Lulu sanoo ja nauraa.

Lulu pitää italialaisten asenteesta kulttuuriin.

– Jos sanot Suomessa, että soitat haitaria, sulta kysytään, kenen kanssa olet soittanut. Italiassa ajatellaan, että hienoa. Soitat haitaria.

Tärkeämpää on se, miltä kuulostaa kuin aikaisemmat saavutukset.

– Suomessa mua vaivaa kylähullun leima. Italiassa oudommatkin kulkijat hyväksytään joukkoon.

Oudoksi Lulun leimaa Italiassa korkeintaan suomalaiset piirteet. Kuten esimerkiksi se, että kerran satoaikaan hän keräsi ämpärikaupalla kastanjoita.

– Kaveri ihmetteli, että aiotko syödä noita koko vuoden. Suomalaiset ovat keräilijäkansaa, italialaiset elävät kausien mukaan, Lulu sanoo.

Lopuksi on pakko kysyä miehen nimestä.

Juhasta ei tullut Lulua Tuula Amberlan kuuluisan kappaleen takia. Ei vaikka laulun vähän mystinen ja surumielinen hahmo voisi hyvinkin häntä kuvata ja laulussa mainitut ”kolme mieltä” voisivat olla vaikka luomistila, seikkailu ja maailma.

– Olin 6-vuotias ja Jämsän Kaipolan pihapiirin neljä vuotta vanhemmat lapset kuuntelivat Honolulu Babya. Ne alkoi kutsua mua Luluksi sen biisin takia. Ajoin pyörällä niitten perässä ja joskus ne otti kyytiinkin. Se oli pienestä pojasta tosi hienoa, Lulu sanoo.

– Mutta se Paksukaisen ja Ohukaisen biisi on kyllä aika huono.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .