Kun aikainen lintu ei löydä matoa, voi kuolema kolkuttaa – yllättävä takatalvi tekee töyhtöhyypän ravinnonhaun vaikeaksi

Töyhtöhyypän tunnistaa helposti. Mustavalkoinen olemus, komea töyhtö ja naukuva ääni ovat myös varma kevään merkki. Länsi-Euroopassa talvehtivat hyypät nimittäin uskaltautuvat Suomeen varhain, usein jo helmikuussa. Päämuutto osuu kuitenkin maalis- ja huhtikuulle.

Laji levisi meille 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Ensimmäisenä se asutti Lounais-Suomen. Suomessa kanta kasvoi 1970-luvulle asti, mutta on sen jälkeen pienentynyt. Nykyään parimääräarvio on melko väljässä haarukassa 70 000–120 000. Töyhtöhyyppä on yhä melko tavallinen, mutta kanta on huvennut muiden peltolintujen tavoin.

Laji pesii meillä yhä Lappia myöten, mutta pohjoisessa kanta on harva.

Töyhtöhyyppä saapuu aikaisin, ja osin myös lähtee jo varhain. Pesimättömät tai pesinnässään epäonnistuneet hyypät suuntaavat takaisin etelään jo toukokuun lopulta. Pääosin syysmuutto osuu heinäkuulle, mutta viimeisiä hidastelijoita tavataan vielä loka–marraskuussa.

Varhain saapuva laji aloittaa pesinnänkin jo huhtikuussa ja tämä koituu myös monen parin kohtaloksi.

Koiraiden kosintamenoihin kuuluu poukkoilevia ja huimapäisiä lentonäytöksiä, joilla naaraat hurmataan. Pesä on vaatimaton syvennys maassa. Munia on yleensä neljä ja niitä hautovat molemmat emot. Jos pesä on pellolla munavaiheessa kevättöiden aikaan, se tuhoutuu melko usein. Osa linnuista ilmeisesti kykenee uusintapesintään ja tämä voi olla yksi selitys lajin kohtalaiseen menestykseen muuttuneiden viljelytapojen ja maankäytön aikakautenakin.

 

Ravintonaan töyhtöhyypät käyttävät selkärangattomia eläimiä, jotka se etsii ja kaivaa maasta. Jalkoja tömistämällä se ajaa saaliinsa liikkeelle ja muutamalla nopealla askeleella poimii sitten makupalat nokkaansa.

Yllättävä takatalvi tekee ravinnonhaun vaikeaksi. Jäisessä maassa pikkuotukset eivät liiku ja hangen alta niitä ei näe. Linnut kestävät muutaman pahan päivän, mutta pitkittynyt huono sää vaarantaa kaiken. Töyhtöhyypillä onkin kyky palata tarvittaessa takaisin etelämmäs.

Aluksi uusi lumi ajaa ne peltoaukeille, jossa ne kokoontuvat yhteen ja asettuvat suojaisaan kohtaan lepäämään. Jos huono sää jatkuu pidempään, vaatii selviytyminen kovempia keinoja.

Laji on päivämuuttaja ja toisinaan on mahdollista nähdä pieniä parvia tai yksittäisiä lintuja matkalennossa etelään sankassakin lumisateessa. Sään parannuttua tai uudelleen lämmetessä hyyppien suunta kääntyy takaisin pohjoiseen. Joustavuus lisää selviytymismahdollisuuksia.

 

Kuvaajalle töyhtöhyyppä on mukava kohde. Laji viihtyy aukeilla paikoilla ja on melko helposti havaittava. Se ei ole erityisen arka, joten kuvaaminen onnistuu usein.

Peltoaukeiden varsilla auto on usein hyvä piilokoju, jonka suojista kuvaamien onnistuu lähes aina. Linnut eivät pidä autoa vaarallisena, joten lajin logiikalla sitä ei tarvitse paeta.

Soidinmenoissa ja muissa lentokuvissa riittää kuitenkin haastetta kenelle tahansa. Emot hätistävät ahkerasti muita lintuja tai petoja poikasten kimpusta, joten siinä on yksi mahdollisuus erilaisiin toimintakuviin.

Lajin poikaset muuten ovat aluksi melko erinäköisiä kuin vanhempansa, eikä niiden töyhtökään ole kovin näyttävä syksylläkään.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko 1 kk / 6 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .