Kuokkavieras varasti illan shown

BOOGIE CHILLEN, JIMMIE LAWSON & THE REAL DEAL, THE OTHERS
Popparissa 2.10.2009
Jyväskylän Blues live! on maakunnan juurimusiikkiyleisölle vuoden ehdoton kohokohta. Jykevää pääkonserttia odotellessa tunnelma alkoi nousta jo perjantaina. Popparissa hellittiin perinteisemmän bluesin ystäviä ja huipennettiin armottomasti rokaten.

Illan päätti bluesfestareille kuokkimaan tullut cover-yhtye The Others, 22-Pistepirkon sivuprojekti. Täysiverisen, omilla ansioillaan pärjäävä bändin taika perustuu Keräsen veljesten omaleimaiseen muusikkouteen. PK:n ja Askon lavakarisma puree vaikka herrat soittaisivat selin yleisöön.

Bluesia bändi ei soita, mutta heidän räjähtäneen garagerockinsa takana väijyy Howlin' Wolfin henki. Tyyli on toinen, mutta asenteena on se sama yli 110-prosenttinen antaumus. Link Wray ja The Troggs saivat murhaavat tulkinnat, Bo Diddley vietiin avaruuteen. Paljon soitetusta Louie, Louie -klassikosta yhtye leipoi yhden kaikkien aikojen kovimmista versioista.

Jyväskylän omalla Boogie Chillen -ryhmällä oli vähemmän kiitollinen aloittajan paikka. Omalla klubillaan yleisöä usein pikkutunneille tanssittanut yhtye ei tällä kertaa saanut vielä liikettä lattialle.

Boogie Chillen -klubien onnistuminen on perustunut vahvoihin solistivieraisiin. Nytkin kitaristi Mika Lähteenmäen, basisti J aska Prepulan ja rumpali Make Lajusen komppisoitto oli timanttia, mutta samalle tasolle yltävä keulahahmo puuttui. Sympaattisen Tommy Barkmanin äänivarat eivät vain riitä viemään niihin syvimpiin tunnelmiin.

Pehmeä-ääninen Jimmie Lawson näytti omassa setissään laulajan merkityksen bluesissa. Lawson haki koko ajan kontaktia yleisöön, ja sai työvoittonsa. Lawsonin blues ei ole surkuttelua, vaan positiivinen persoona tunkee esiintymisen lisäksi esiin sanoituksissa. Lawson julisti olevansa onnellinen mies, ja pystyi sitä tunnetta myös jakamaan.

Niin hyvältä Lawsonista tuntui, että kappaleet yksi toisensa jälkeen venyivät kohtuuttomuuksiin asti. Onneksi täysakustisesta säestysryhmästä löytyi illan hienointa bluessoittoa: Jonne Kulluvaaran tyylitajuinen ja kulkeva kitarointi oli herkkua korville.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.