Kuolema tyynnytti Rajuilman

Näin me pojat naidaan, sua kimpassa naidaan, tule beibi naidaan, sua tulisesti naidaan, näin me pojat naidaan, sua kysymättä naidaan..."

Näin nai jyväskyläläinen Rajuilma vuonna 1986. Hauskaa riitti lopulta aina kuluvan kesän alkuun, jolloin bändin kitaristi Aki Vilkamaa poistui yllättäen yläkerran orkesteriin.

- Kun Aki kuoli, Rajuilma kuoli. Niitä buutseja ei pysty kukaan täyttämään, summaa bändin basistiksi 1998 tullut Mako Happonen.

Kirkon syyniin

Bändin tarina on pitkä ja vertaansa vailla.

1986 julkaistu debyyttisingle Naidaan herätti ansaitusti paheksuntaa ja hilpeyttä. Radiokanavat eivät kappaletta juuri uskaltaneet soittaa. Lauloihan raisuna pidetty Popedakin mieluummin leipomisesta kuin naimisesta.

- Se herätti kiinnostusta. Tommosta rakkauslaulua ei ollut vielä kukaan suomeksi tehnyt. Levyraadissakin tultiin kakkoseksi, kai sen joku Mikko Alatalo voitti. Me oltiin hyvin herkkä orkesteri, räjähdysherkkä, nauraa laulaja Rane Rautiainen.

Bändi sai levytyssopimuksen keikkailtuaan Zero Ninen lämmittelijänä. Yhteistyö Finnlevyn kanssa hiipui kuitenkin nopeasti. Markkinointiväki halusi pehmentää stormisten sanoituksia. Sorvaajaksi ehdotettiin Edu Kettusta ja sukset menivät ristiin.

- Se oli sitä Eppu, Popeda ja Dingo -aikaa. Eihän meidän musiikilla ollut siihen sapluunaan mitään asiaa, muistelee Rautiainen.

- Me oltiin aikaamme edellä. Meillähän on aina ollu nää kaksi kantavaa teemaa: porno ja Saatana. Niistä ei ole tingitty.

Bändin mustasta raamatusta ammennetut sanoitukset johtivat 1980-luvulla saatananpalvontasyytteisiin.

Eräällä surullisella Laukaan keikalla nuoripari päätti hetken mielijohteesta viillellä itseään. Syy oli tietenkin uhrilahjasta laulaneessa orkesterissa, joka raahattiin pastorin kuultavaksi.

- Se oli semmoista höpöhöpötouhua. Me selitettiin, että me ei olla mikään saatananpalvontabändi, me vain lauletaan Saatanasta, niin kuin kaikki englanninkieliset hevibändit.

Naidaan-single takasi bändille maineen ja keikkoja pariksi vuodeksi. Kun pitkäsoittoa ei ilmestynyt, touhu kuivui käsiin ja jätkät palasivat treenikselle ottamaan kuppia.

Piiskaa ja huoria

Touhu lähti uuteen nousuun vuoden 1989 Rockin SM-kisojen myötä. Tällä kertaa Rajuilma nousi Tavastian lavalle tarjoten piiskaa: "Kaada minut ja lyö, lyö, lyö. Kaadan sinut ja lyön, lyön, lyön. Piiskaan sua, sillä tavallinen seksi saa mut nauramaan."

Kolmas sija ja kuuma lava-akti herätti lahtelaisen Power Recordsin kiinnostuksen.

- Sopimus takasi täydellisen taiteellisen vapauden. Levy tehtiin viikossa; piti takoa kun rauta oli kuumaa.

Soundi, Rumba ja Suosikki kirjoittivat levystä samaan sävyyn. Tyrmäävissä arvioissa pähkäiltiin lähinnä sitä kuinka tosissaan stormikset ovat.

- Se pysyköön arvoituksena. Levyllä on muuten Muisto-niminen biisi, jossa lauletaan kupasta: "Huoraa nain, muiston sain". Se oli tyttöjen suosikki.

Äänekäs ja röyhkeä

Piiskaa-levyn myötä Rajuilma oli uransa huipulla. Keikoilla riitti jengiä ja elämä oli rock. Siinä sivussa syntyi Tavastian desibeliennätys.

- Me ollaan aina soitettu kovaa. Kun sound checkissä mitattiin 140 desibeliä (suihkukone = 130 db, toim. huom.), pääesiintyjäksi buukattu Alivaltiosihteeri ilmoitti, että he soittavat ennen meitä.

Bändi oli äänekäs ja röyhkeä. Kaiken lisäksi se myös näytti siltä. Rautiaisen keikka-asuna toimi teryleenistä tehty lepakkopuku. Kun kädet levitti, kankaasta ommellut ristit lepattivat ilmassa.

- Se oli villiä elämää. Lopulta rytmiryhmä sai tarpeekseen ja päätti lähteä. Homma rupesi murenemaan.

Myös musiikkikenttä muuttui. Nuoriso hylkäsi hauskanpitoon keskittyneet bändit ja alkoi synkistellä Nirvanan tahdissa.

- Nuoremmat jätkät tuli puskista, vei leivän meidän suusta. Helvetin hyvää matskuahan ne soitti, Apulannallakin oli se Piiskaa, nauraa Rane.

Synkkä arkipyhä

Viimeinen nousu alkoi vuonna 1998, kun bändi sai Mako Happosesta (basso) ja Mixa Hinkkasesta (rummut) uuden ja viriilin rytmiryhmän. Samoihin aikoihin löytyi mies, joka löi 20 000 markkaa seteleinä pöytään ja sanoi: "Tehkää pojat levy!"

Rahat riittivät Synkkä arkipyhä -ep:n tekoon, ja muutamaan lasilliseen. Taas mentiin.

Kuluvaan kesään ja Vilkamaan kuolemaan päättyi meno, samoin nousut ja laskut. Mutta vain Rajuilman osalta.

- Me ei jäädä tuleen makaamaan. Sitä Aki ei olis halunnu, Rautiainen painottaa ja jatkaa:

- Meillä on uus bändi. Tää on uus alku. Huomenna on taas treenit.