Kuvausretki ulkosaaristoon: Touhukas lintu oli valinnut hankalan paikan, sillä mökin asukas ei lainkaan pitänyt lintuharrastajista

Utö 15.–22.5.

Vähän liiankin kaunis kevätsää. Ulkosaaristossa kesäinen lämpö antaa usein odottaa itseään pitkälle kesäkuuta. Nytkin ympäröivä merivesi oli vain noin kymmenasteista. Heikko tai korkeintaan kohtalainen itätuuli sai retkeilijät pitämään takit päällä.

Pilvettömältä taivaalta helottava aurinko puolestaan grillasi tottumattomien nahkaa, kun ei aurinkorasva taaskaan tullut mukaan. Onneksi sitä löytyi paikallisesta kaupasta.

Kuvauskohteiden pääpaino oli hyönteissyöjälinnuissa, joita löytyikin lajimäärissä melko mukavasti. Mutta yksilömäärät pysyivät pieninä. Tähän vaikutti varmasti talvehtimisolojen lisäksi pari pesimisen kannalta heikkoa kesää.

 

Ensimmäinen kuviin päässyt kaunokainen oli Lapissa pesivä sinirinta. Lajin muuttoaika on melko lyhyt mutta kiivas.

Sinirintoja näkyi useita kolmena ensimmäisenä päivänä, mutta sitten vain yksittäisiä lintuja ja viimeisenä parina päivänä ei niitäkään.

Saaristossa linnut viihtyvät hyvinkin erilaisilla paikoilla kuin pesimäpaikoillaan. Sinirintoja näkikin usein rantakivikossa ruokailemassa tyllien ja luotokirvisten joukossa.

Vaahteran kukinta oli Utössä parhaimmillaan. Kukissa kävi runsaasti hyönteisiä, joten myös hyönteissyöjälinnut viihtyivät puissa.

Yhdeksi kohdelajiksi valikoitui mustapääkerttu, jota on huomattavan hankala kuvata enää pesimäpaikoilla. Lajin koirailla on musta päälaki, naarailla suklaanruskea.

 

Vilkkaasti hyönteisiä saalistaneet linnut eivät juuri kuvaajia hätkähtäneet vaan kiersivät puita tasaiseen tahtiin. Muutaman minuutin välein ne olivat kuvattavissa, mutta eivät juuri vaivautuneet poseeraamaan. Laatua piti taas kerran hakea määrän kautta.

Tämä on muuten juuri se Sylvian joululaulun lintu.

 

Ensimmäiset kultarinnat saapuivat saareen 17.5., mutta kuviin niitä saatiin vasta seuraavina päivinä. Laji on yksi taitavimmista ja kuuluvimmista laulajista. Innokkaimmat koiraat tapailivat jo äänenavauksia ja paljastivat niin olinpaikkansa.

 

Tämäkin siivekäs on hankala ikuistettava omassa pesimäpiirissään, mutta antautuu saaristossa melko mukavasti kuvattavaksi. Vilkkaasti oksistossa häärivä lintu ei ole helppo kohde, mutta laulava lintu voi toisinaan konsertoida jopa melko näkyvästi.

Joskus kultarintoja näkee jopa maassa hyönteisiä jahtaamassa. Yksi mukavimmista ruuduista tulikin mökkimme terassilta, jonka edessä kultarinta touhusi yhtenä iltana melko näkyvästi ja ahkerasti.

Kukkiva kevätesikko auttaa kuvassa sopivasti hahmottamaan vuodenajan.

 

Retken mieluisin kuvauskohde oli 18.5. kukkivasta onnenpensaasta löytynyt kirjokerttu. Laji on nykyään melkoinen harvinaisuus. Koko Suomen pesimäkanta on vain muutamia satoja pareja ja laji on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi.

Touhukas lintu oli valinnut hieman hankalan paikan, sillä mökin asukas ei lainkaan pitänyt lintuharrastajista. Kuvaaminen ja tarkkailu pitikin suorittaa kaukaa aidan takaa ja mökin ikkunattomalta sivulta, jotta sopu säilyi.

Seuraavina päivinä emme enää lajia onnistuneet näkemään.

 

Summa summarum. Hieno reissu taas kerran, vaikka ensimmäistä kertaa jäinkin ilman uutta lajia.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .