Laukaalaiset Annina ja Iker Laskibar elivät etäsuhteessa, kunnes kohtalo toi heidät Suomeen – baskimaalaisesta Alzheimer-tutkijasta tuli Keski-Suomessa asuva kuvataiteilija

Annina ja Iker Laskibar tapasivat toisensa Jyväskylässä. Espanjan Baskimaalta kotoisin oleva Iker oli tuolloin kolmen kuukauden työkomennuksella Jyväskylän yliopistossa.

Parin välillä kipinöi heti, mutta edessä oli pitkä taival kohti yhteiseloa. Seuraavat seitsemän vuotta he elivät kaukosuhteessa. Sinä aikana yhteys hoitui päivittäin Skypen välityksellä.

– Lomat vietimme yhdessä vuorotellen Baskimaalla ja Suomessa. Välillä olin useampia kuukausia Espanjassa. Opiskelin matkailualaa ja suoritin työharjoitteluni siellä, Annina muistelee.

 

Kotikaupungissaan San Sebastianissa Iker toimi Alzheimer-tutkijana. Sitten tuli taloudellinen kriisi, jonka seurauksena neljästäkymmenestä tutkijasta kolmekymmentäviisi irtisanottiin – Iker mukaanlukien. Tämä oli käännekohta sille, että kaukorakkauden aika oli ohi.

– Päätin muuttaa Anninan luokse Suomeen. Samalla tein toisen suuren päätöksen ryhtymällä kuvataitelijaksi. Se on jotain, mitä olen pienestä asti tehnyt ja suurin intohimoni, Iker kertoo.

Päätöstään Iker ei ole katunut. Tänä päivänä hänellä on oma paja Taidekeskus Järvilinnassa. Suomeen hän kertoo kotiutuneensa hyvin, vaikka pimeät talvet ovat koetelleet.

– Kylmyys ei ole minulle ongelma, vaan pimeys. Voisin hyvin olla karhu ja nukkua talven yli herätäkseni taas keväällä.

 

Anninan ja Ikerin häitä juhlittiin Savutuvan apajalla syyskuussa 2015. Häät olivat pienet ja intiimit.

Haastattelun aikana käy useasti selväksi, että perhe on tälle parille äärimmäisen tärkeä.

– Halusimme häät, jossa voimme olla kaikkien läheisten kanssa yhdessä.

Aina kun mahdollista, Laskibarit vierailevat San Sebastianissa Ikerin isän luona.

– Hän on jo iäkäs ja haluamme olla läsnä niin paljon kuin mahdollista, Iker kertoo.

 

Baski- ja suomalainen kulttuuri nivoutuu tämän parin kohdalla hyvin yhteen. Annina on kokenut espanjalaisen kulttuurin mielekkääksi aina. Yhteinen kieli on ollut alusta lähtien espanja.

– Aloitin espanjan opiskelun jo lukiossa. Tehtyämme mummon kanssa lomamatkan Espanjaan, innostuin tästä kauniista kielestä entisestään. Puhuin espanjaa jo tavatessamme, Annina kertoo.

Iker on puolestaan kiinnostunut Suomen historiasta ja tuntee esimerkiksi Suomen sotien vaiheet vaimoaan paremmin. Iker myös turhaan vähättelee suomenkielen taitojaan vaikka kielellisiä kömmähdyksiä joskus sattuukin.

– Kerran olin pajallani ja yksi pariskunta tuli ovelleni. Sanoin heille ”tulkaa rauhallisesti”, sillä espanjan kielellä tämä termi on sopiva. Suomen kielellä se ei ihan toiminut, sillä he pahoittelivat ja kääntyivät pois. Tarkoitukseni oli siis sanoa, että ”tulkaa rauhassa (peremmälle).”

 

Laskibarien kotona seurataan televisiosta espanjalaisia sarjoja ja elokuvia, mutta espanjalaisille ominainen äänekäs elämäntyyli ja tulinen temperamentti ei heidän kohdallaan ole totta.

– Iker on meistä rauhallisempi, joka karttaa melua ja ääniä. Täällä Suomessa kaupassa ollessamme hän usein kehottaa minua puhumaan hiljempaa, Annina sanoo ja naurahtaa.

– Me baskit olemme vähän eriluonteisia kuin espanjalaiset yleensä, enempi suomalaisen oloisia, Iker sanoo.

 

Tällä hetkellä Laukaassa asuvan pariskunnan vapaa-ajan täyttää pitkälti oman talon remontointi ja puutarhatyöt.

Lisäksi molemmilla on taipumusta musikaalisuuteen.

– Ostimme vähän aikaa sitten pianon, jota olemme opetelleet soittamaan.

Laskibarit tuntevat elämän olevan mallillaan.

– Katsotaan, mitä tulevaisuus tuo. Eläkkeellä olisi ihana viettää talvet Espanjassa ja kesät täällä, he pohtivat.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .