Liekki ja Laurel Music 8.5.2004

Liekin keikasta olisi voinut tulla sellainen, jota kaiken nähneet popparivaarit muistelevat kiikkustuolista jälkikasvulleen. Niin ei kuitenkaan käynyt, koska hikisen kevätpäivän huipennus pätsimäisessä Tanssisalissa oli melko ristiriitainen kokemus.

Bändin keikoilla on joskus kompastuttu kitaristi Jannen lauluäänen haurauteen. Lauantaina miehen persoonallinen ääni soljui etenkin keikan alkupuolella oikein mallikkaasti. Tunnelma oli korkealla. Vaikka yleisöä ei ollut aivan mahdottoman paljon, se oli sitäkin innostuneempaa.

Valitettavasti aina kun keikka alkoi tavoitella tunnelmaa, jota voisi maagiseksikin kutsua, jotain meni pieleen. Magio-levyn hitti Aave karahti pohjaan kun basisti Teemun tanakka soitanta katkesi teknisiin ongelmiin. "Puhuva basisti" osasi sentään ottaa asian rennosti ja jaksoi höpötellä niitä näitä kappaleiden välissä.

Melkein anteeksiantamattomasti Janne onnistui kuitenkin unohtamaan pitkät pätkät uusimman Korppi-levyn parhaimpiin kuuluvasta biisistä Luulin, luulen. Lähes yhtä kurjasti kävi hienon nimikappaleen kanssa. Liekin sanoitukset ovat erittäin vaikeita, mutta ainakin itse olen ihan vakavissani pystynyt niitä vähän raottamaan. Se on tärkeää, olivatpa tulkinnat sitten oikeita tai vääriä. Mutta mitä se kertoo, ettei itse sanoittajakaan muista viimeisimmän levyn tekstien aivoituksia?

Toistuva kitaranvirittely kappaleiden välillä ei tiivistänyt tunnelmaa, mutta hienojakin hetkiä koettiin etenkin Magio-levyn rauhallisempien biisien parissa. Sulka oli sovitettu hieman eri tavalla kuin levyllä. Kaunis pieni kappale toi ilmaa Korppiin painottuneeseen rock-settiin. Jos aiot niin sano päättyi sellaiseen jamboreehen, että Tanssisalin afrikkamaisen tukala kuumuus alkoi tuntua luonnolliselta olotilalta.

Ongelmista huolimatta bändi huudettiin kahdesti lavalle ja viimeisenä soitettu Karkkiautomaatin Särkyneen sydämen twist veti suun vinoon hymyyn. Bändi soitti myös yhden "keskeneräisen kappaleen" tulevalta levyltään. Uutuus oli yhä suoraviivaisempaa Liekkiä Korpin hengessä. Ainakin niiden, jotka arvostavat Liekissä sen kotikutoista tunnelmointia, sopii toivoa että kyseessä oli radiosoittoa varten tehty hitti.

Liekkiä lämmitellyt ruotsalainen Laurel Music oli melko käsittämätön esiintyjä. Naislaulaja tulkitsi kauniisti, mutta puolituntisen keikkasetin kappaleet oli ilmeisesti sävelletty Lutakon takahuoneessa juuri ennen keikkaa. Harjoittelun määrään nähden niistä selvittiinkin hienosti. Miksi tällaista täytyy tuoda tänne Ruotsista saakka?

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.