Liekki ja Lowlife Rock’n’Roll Philosophers 19.3.2005

Hyvä tapa valmistautua Liekin keikalle on ottaa kostean kipakat löylyt puulämmitteisessä saunassa. Olo on puhdas, skarppi ja rentoutunut, aivan kuten lauantai-illan loistava orkesterikin oli.

Kolme vertailukohtia pakenevaa studioalbumia ovat olleet täyttä taikaa. Esikoisalbumi Magio oli kaunis ja herkkä kuin alkukesän vihertävä koivikko. Korppi toi mukanaan suoraviivaisia riffejä. Rajan piirsin taa kovensi progejyräystä, mutta otti mukaan Magion maalailua.

Erinomaisen erilaiset kokonaisuudet saivat lauantaina tasapuolisen kohtelun. Uudelta levyltä soitettiin kuusi kappaletta, samoin kuin Magioltakin. Korppi sai tyytyä viiteen hienoon ohjelmanumeroon.

Mykistävä studiobändi on kärsinyt heikon livebändin maineesta. Lauantaina kuultiin että Liekin soittotaito on todellista ja se välittyy myös elävälle yleisölle. Keikka alkoi pienestä ja hieman epävarmasta versosta, mutta lopussa seisoi kukkiva omenapuu. Tunnelma pysyi vahvana puolitoista tuntia.

Niin hienoja tulkintoja

Esikoislevyn balladit Tähtien ja Sulka saivat hellät ja tummasävyiset tulkinnat. Janne Kuuselan herkkä lauluääni ei enää jää livenäkään muiden instrumenttien varjoon Päijänne oli kitaravetoinen, mutta hidastettuna jopa dramaattisempi kuin levyllä.

Korpilta poimittu En voi auttaa oli jälleen aivan hurjaa revittelyä. Urkuri Okke Komulainen roimi soittimiaan voimalla ja taidolla. Rumpali Suti Kulmala paiskoi settiään kuin heikkopäinen ja Kuusela ilotteli Stratocasterillaan niin kuin sillä vain voi. Kaunis, mutta vireongelmainen Rickenbacker oli jätetty varakitaraksi.

Bändi oli ajoittain kuin kauhuelokuvan ihmissusi, joka täydenkuun kurkistaessa alkaa pullistua vaatteistaan ulos. Onneksi kerkeäsorminen basisti Teemu Soininen piti väripaletin kasassa.

Illan "viimeinen" kappale oli jotain parempaa kuin saattoi odottaakaan. Majesteettisen synkkä, melkein vihainen Rajan piirsin taa saa kernaasti olla suunta johon Liekki on matkalla. Basso murisi matalalta ja laulaja Janne Kuusela tulkitsi vahvemmin kuin koskaan. Urkurikin pysyi ruodussa ja kutoi kyyneleistä pianomattoa.

Ensimmäisenä encorena kuultiin Tanssitaan, ja Kuuselan kenties pisin välispiikki, kymmenen sanaa! Sitä seurasi Karkkiautomaatin Minne vaan -riffillä vispattu Aave. Jos aiot niin sano oli loputtomassa afro-jamissaan niin hehkuva, ettei yleisö enää tohtinut pyytää lisää.

Iloluontoinen jyrääminen olikin täydellinen lopetus täydelliselle keikalle.

Liekki tiivistyy päätöskappaleen sanoihin: Erosta suru / surusta sana / sanoista runo / jo lautta puista runoista puno. Nelikon pulleapurjeinen lautta syntyi pienistä, luonnonmuovaamista osasista, jotka toimivat yhteen saumattomasti.

Liekkiä lämmitellyt Lowlife Rock'n'roll Philosophers ei juuri lämmittänyt. Laulaja Noora Tommilalla oli kaunis ääni, mutta juro bändi antoi itsestään haluttoman ja epävarman kuvan .

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.