Luontokuvaaja makasi "itsemurhakojussa" odottaen ja odottaen – kunnes paikalle saapui vaalea naaras komean seuralaisensa kanssa: "Reissuni täytti villeimmätkin odotukset"

Suomussalmi, Martinselkonen 31.5.–1.6., karhukoju, puolipilvinen sää.

Ensimmäisen kuvausrupeaman vietin kuuden muun kuvaajan kanssa isossa piilokojussa niin sanotulla pääkallopaikalla. Paikalla on kaksi isoa kojua vierekkäin, joihin molempiin mahtuu yhdeksän ihmistä.

Paikalla näkee todella runsaasti karhuja, mutta ympäristö jättää hieman toivomisen varaa. Koska näin suuria kojuja on mahdotonta siirrellä, on paikan alkuperäinen metsän aluskasvillisuus kulunut pois ja tilalla on vihreä ruohikko.

Paikka jättää, ainakin minuun, hieman eläintarhamaisen vaikutelman, joka ei aina jaksa innostaa kuvaamiseen. Tämän havaitsin heti alkuunsa. Reilun tunnin kojussa olon jälkeen minulla oli kasassa parikymmentä ruutua, lähinnä puihin kiivenneistä karhuista. Innokkaimmat ensikertalaiset olivat luonnollisesti karhuista haltioissaan ja kamerat olivat laulaneet lähes tauotta ja kasassa oli parhailla jo yli 500 ruutua.

Oma antini ensimmäiseltä yöltä oli viitisensataa kuvaa ja useampi tunti unta. Parhaimmillaan kojun edessä käyskenteli 15 eri karhua, joista suurin osa oli edellisen vuoden pentuja emojensa kanssa. Muutaman kerran paikalla vieraili myös naaraskarhu, joka oli kiimassa. Neitoa piirittikin koko yön sulhaskandidaatti, mutta tuloksetta.

 

Suomussalmi, Martinselkonen 1.–2.6., karhukoju, pilvinen sää.

Nyt kojunani on pieni, yhden hengen niin sanottu itsemurhakoju. En tiedä tuleeko nimi kojun 30x30-senttisestä, maanpinnan tasossa olevasta kuvausaukosta vai paikan ergonomiasta. Mikäli kyseistä luukkua haluaa hyödyntää, on maattava mahallaan kojun lattialla ja kuvatta samasta asennosta niin pitkään kuin vain suinkin pystyy.

Kuvausrupeama alkaa lupaavasti, sillä paikalla on heti muutama karhu. Ja nyt on ympäristökin kohdallaan. Koju on suon reunassa ja taustana on komeaa vanhaa metsää.

Alkuun kuviin jää emo ja kolme poikasta. Kohta paikalla on toinenkin emo parin poikasensa kanssa. Nämä nuoret nallet innostuvat hieman telmimäänkin. Toimintakuvat ovat aina mieluisia.

Kello 17.47 nuoret karhut nousevat takajaloilleen ja poistuvat emon kanssa metsän suojiin. Minuutin päästä syy tähän selviää: paikalle ilmestyy vaalea naaraskarhu, jota seuraa mahtava uros. Naaras on kiimassa ja on saanut komean seuralaisen.

 

Uros päättää tehdä ratkaisevan siirron saapuessaan suon reunaan kello 17.51. Se nousee takajaloilleen ja hieroo selkäänsä männyn kylkeen, reviiri on merkitty. Tämä tekee silmin nähden vaikutuksen naaraaseen. Se pysähtyy ja luo ilmeisen merkitsevän katseen uroksen suuntaan.

Varovasti uros lähestyy nuorikkoaan ja hetken ne nuuhkivat toisiaan aivan kuonot vastakkain. Seuraavaksi uros nykäisee naarasta korvasta ja näyttää kuin kuiskaavan jotain sen korvaan. Naaras ei pane vastaan ja koiras siirtyy sen taakse.

Parittelu alkaa kello 17.56.

Nyt on kuvaajalla töitä. Lähes 2 000 kuvaa myöhemmin homma päättyy. Pari kolme kertaa pelkään uroksen saavan sydänkohtauksen tai ainakin pyörtyvän. Turkki päällä touhuaminen noin puolen vuoden paaston päälle näyttää ottavan todella voimille. Onneksi luonto on varautunut tähänkin ja varustanut uroskarhut siitinluulla.

Reissuni sai näin kerralla tarunhohtoisen maineen ja täytti villeimmätkin odotukset. Olen vain kerran aikaisemmin päässyt näkemään mitään vastaavaa ja siitä on jo 15 vuotta.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .