Mihin mennä seuraavaksi: Vaajakoskella saa suun makeaksi ja hien pintaan

Aurinko paistaa ja lämpö hellii. Vaajakosken kadulla vastaan tulee nainen, joka kuorii juuri jäätelötötteröä kääreistä. On aika kysyä, mihin mennä Jyväskylän Vaajakoskella ensimmäiseksi?

60-vuotias Merja Vuorinen on palkinnut itsensä jäätelöllä työpäivän jälkeen.

– Hui! Jäin kiinni näin valtavasta tuutista, hän sanoo ja nauraa.

 

Vuorinen kehuu Vaajakosken urheilufasiliteetteja ja sanoo, että alueelta löytyy monta mukavaa vierailukohdetta. Ensimmäisinä mieleen tulevat Naissaaren kahvila, Kanavuoren huippu ja Uimalanniemen uimaranta. Koska valita saa vain yhden, Vuorinen päätyy Naissaareen.

– Just viime viikolla kävin lasten kanssa siellä lounaalla uinnin jälkeen. Tai en minä uinut. Sen verran pitää olla rehellinen. No nyt jäätelö sulaa, hän sanoo iloisesti ja jatkaa matkaansa.

 

Naissaaren kahvilan pihalla seurue on kasannut kuppinsa ja jäätelöpaperinsa kekoon. Levähdyshetki vehreässä puutarhassa on lopuillaan.

Liisa ja Reijo Saastamoinen ovat asuneet Vaajakoskella yli 40 vuotta ja arvelevat, että heitä voi jo kutsua paikkakuntalaisiksi. Naissaarikin on parille tuttu. 65-vuotias Liisa Saastamoinen käy kahvilassa klubi-illoissa ja kesällä hän toimii Naissaaren näyttämön järjestyksenvalvojana.

– Jos jaksatte lähteä, niin Vaajakoskella ihana paikka on Kanavuori. Sinne on kyllä näillä helteillä ihan hirveätä kiivetä, hän sanoo.

Saastamoisen käy kaiketi toimittajaa ja kuvaajaa sääliksi, sillä hän tarjoaa heti toisen vaihtoehdon. Se olisi Haapaniemessä sijaitseva Noukanniemen vierasvenesatama. Se kuulostaa vähemmän hikiseltä tehtävältä.

 

Noukanniemessä, Päijänteen rannalla on hiljaista. Kahvilan terassilla istuu pariskunta. Kun toimittaja ja kuvaaja pyörähtävät sisällä, tehdään terassilla lähtöä.

– Meinattiin karata, kun arvattiin, että olette Keskisuomalaisesta, Anneli Seppälä sanoo ja nauraa.

Pariskunta on tullut Noukanniemeen hakemaan vettä vastarannalla sijaitsevalle mökille. Heillä on ravintoloitsijan kanssa herrasmiessopimus, jossa vesi vaihtuu kahveihin ja jäätelöön. Mökille tullaan bussilla Halssilasta ja satamasta jatketaan soutaen mökkirantaan. Jos tuuli on kova, avuksi otetaan moottori.

Tuomas Seppälä olisi ehdottanut seuraavaksi paikaksi juurikin Naissaarta ja kirjastoa, jonka pihasta matkaan lähdettiin. Nyt pitää keksiä jotain muuta.

– Pandan karkkitehdas. Sehän on sellainen paikka, jossa kaikki turistitkin käyvät, hän sanoo.

 

Pandan pihassa ollaan katastrofin äärellä – tai jos nyt ei ihan katastrofin, niin tahmean sotkun ääressä nyt ainakin.

3.5-vuotiaan Samu Kallion päärynäjäätelö sulaa auttamattomasti käsiin. Hausjärveläinen Leena Kallio on tullut lastenlastensa kanssa perinteiselle Korpilahden mökkireissulle. Reissuun kuuluu herkkuvarastojen täyttö Pandan tehtaalla. Suklaat ja lakritsit on kannettu jo autoon. Nyt on aika nauttia jäätelöä.

– Lapsuuteni mummola oli täällä ja muistan käyneeni jo silloin makeistehtaalla. Jostakin täältä sitä kilosuklaata sai silloinkin edullisesti, ”60+-vuotiaaksi” itsensä määrittelevä Kallio kertoo.

 

Sillä välin kun Kallio soittaa lasten vanhemmille tarkistaakseen voiko näitä kuvata lehteen, valokuvaaja Tiina Mutila auttaa Samua hädässä. Tarvitaan lisää paperia ja pystympää asentoa tötterölle.

– Nuole nopeasti, 8-vuotias Milla ja 10-vuotias Sara Kallio opastavat pikkuveljeään.

Aurinko on kuitenkin armoton ja jäätelö valuu sormille – niin kuin kesällä kuuluukin.

Sitten mietitään seuraavaa kohdetta. Leena Kallio ehdottaa Naissaaressa sijaitsevaa Puttipajan myymälää.

 

Puttipajan ovessa on lappu, joka kertoo muuttomyynnistä. Myyjä Jonna Hyvätti kertoo myymälän muuttavan elokuun lopussa tehtaan yhteyteen ja keskittyvän Puttipajan omiin tuotteisiin.

14-vuotias Daniel Damljanovic on tullut paikalle niin ikään Pandalta. Mukana ovat äiti ja sisko, joita kamera ujostuttaa. Jyväskyläläinen Damljanovic kehottaa kiipeämään Kanavuorelle. Hän on kiivennyt sinne kerran itsekin.

 

– Ei se kauhean rankka nousu ole, hän lohduttaa.

Koska Kanavuori on vilahtanut aikaisemmissakin ehdotuksissa, otetaan suunnaksi vuori. Mielessä tosin käy, että kuvaajan 10-kiloisen repun raahaaminen huipulle ei kuulosta kivalta hellepäivän hommalta.

 

”Hyppää autosta. Nyt!”, ratin takana istuva kuvaaja huutaa. Toimittaja rynnii pihalle kuin hirvi ja Kanavuoren portaiden alapäässä seisova seurue säikähtää silminnähden.

Paavo-koirakin katsoo Keskisuomalaisen parivaljakkoa ihmeissään. Se näyttää miettivän ”missä palaa”.

– Me yritettiin luikkia karkuun, petäjävedeltä tullut 57-vuotias Eine Rusila myöntää.

 

Hän on lähdössä huipulle korpilahtelaisten lastenlastensa Leevi, Miro ja Neea Ihalaisen kanssa.

– Kyllä siinä hiki tulee, hän tietää kokemuksesta.

Toimittaja ja kuvaaja ovat yksimielisiä siitä, että koska Rusila ja Ihalaiset ovat jo nousemassa mäelle, he voivat ikään kuin viedä viestin perille. Keskisuomalaisen auto sen sijaan suuntaa takaisin toimitukseen.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .