"Minä odotin ja odotin 20 vuotta" – Isä jo ihmetteli, mikä alle parikymppistä tytärtä vaivaa, kun tämä vain kuunteli huoneessaan Veikko Ahvenaisen levyjä

Veikko Ahvenaisen, 89, ja Carina Nordlundin, 51, rakkaustarina on erikoinen. Se menee näin:

Vuonna 1981 Ahvenainen oli Ruotsin Övikin harmonikkafestivaaleilla esiintyjänä ja opettajana, kun hänen oppilaakseen tuli tuolloin 15-vuotias pianisti-hanuristi Carina.

– Veikko oli minun iso idoli, Carina kertoo ensi tapaamisesta.

Sama festivaali toistui seuraavana vuonna.

Viiden vuoden kuluttua he tapasivat jälleen. Silloin Carina tuli isänsä kanssa Umeåån Ahvenaisen konserttiin. Carinan isä oli jo jonkin aikaa ihmetellyt, mikä tyttöä vaivaa, sillä hän ei ollut kiinnostunut ikäisistään pojista, vaan kuunteli vapaa-aikanaan huoneessaan Ahvenaisen levyjä.

Veikko Ahvenaisella oli ollut tapana lähettää harmonikkaoppilailleen kortteja maailmalta, jotta nämä motivoituisivat harjoittelemaan. Carina vastasi kortteihin kiitoskorteilla ja kertoi harjoittelustaan ja kuulumisistaan.

Veikko kertoo tätä tarinaa Ruokkeen kodin keittiössä – ja Carinaa naurattaa kovasti.

– No mutta Carina jatka sinä tästä...

– Nej nej berätta du Veikko, vaimo sanoo ja sipaisee puolisoaan olkapäästä.

Ja tarina jatkuu.

Vuonna 2001 Veikko osallistui New York City -maratonille. Sieltä hän soitti Carinalle. Carina ehdotti, että olisi kiva tavata. Että edellisestä tapaamisesta on niin kauan, 14 vuotta. Veikko ajoi autollaan Carinan luo eikä ensin ollut tunnistaa häntä... Joku nätti nainen seisoi siellä pikku kylän kaupan edessä odottamassa....

– Ja oijoi, sehän on Carina!

– Mutta Veikko oli samma Veikko. Minä odotin ja odotin 20 vuotta. Olin varma, että hän tulisi vielä.

Muutaman päivän ajan he tutustuivat toisiinsa. Sitten Veikko lähti Suomeen, mutta tuli parin viikon kuluttua takaisin. Kului puoli vuotta, ja järven jäällä hiihdellessään he vaihtoivat kihlat. Kihloissa he olivat kolme vuotta ennen häävalssia, joka oli Ahvenaisen sävellys. Kuinkas muutenkaan.

Ikäerolla ei ole heille merkitystä. Carinan vanhemmatkaan eivät olleet tyttären valinnasta yllättyneitä.

– Minä olen 51 ja Veikko noin 52 vuotta, Carina nauraa ja sivelee uudestaan miehensä olkaa.

Carinan sanoin Veikko on hauska ja lämminsydäminen. Ihan paras.

– Me tycker samma, olemme yhdessä joka päivä 24 tuntia.

– Veikon mielestä Carina on kiltti, hän pitää kunnon, vanhanaikaisista arvoista ja tykkää luonnosta ja eläimistä. Mutta osaa hän myös sanoa ei ja pitää puolensa. En löydä hänestä mitään negatiivista.

 

Carina on juurtunut Jyväskylään. Ruotsissa asuvat hänen kolme sisarustaan. Kieltä hän ymmärtää hyvin ja puhuu iloisella ruotsalaisnuotilla, hieman sanoja hakien. Jos suomenkielinen sana ei heti löydy, Veikko pistää väliin ruotsinkäännöksen.

Veikon pojista yksi asuu Vääksyssä, toinen Yhdysvalloissa. Kolmas poika menehtyi toukokuussa kuusikymppisenä lihasrappeumatautiin.

Veikko ja Carina ovat myös ystäviä Veikon ex-vaimon kanssa.

Avioparin elämä soljuu Jyväskylän Ruokkeella siten, että Veikko säveltää ja Carina askartelee, sisustaa, remontoi kotia ja laittaa ruokaa.

Yhdessä he harjoittelevat, esiintyvät ja levyttävät sekä käyvät juoksulenkeillä.

Ruokkeen kodin lisäksi heillä on Ruotsissa Carinan mummoltaan perimä talo, jonne he lähtevät jälleen joulun viettoon ja sieltä Lappiin esiintymiskiertueelle. Ylläksen mökillään he käyvät hiihtelemässä pari kertaa vuodessa.

Parhaillaan Veikko Ahvenainen ja Carina Nordlund suunnittelevat ensi vuoden lokakuulle varattua Veikon 90-vuotisjuhlakonserttia Finlandia-talossa Helsingissä.

– Vanhan ihmisen tunnistaa siitä, että hän puhuu aina menneestä. Me suunnittelemme tulevaa. On hieno asia, että Carina tuli mun elämääni, Veikko Ahvenainen sanoo. Anne Repo

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .