Mitä tapahtuu kotimaiselle tv-tarjonnalle? Perinteinen sohvalta katsottava on tekohengitysvaiheessa

Samalla muut katselutavat nostavat päätään.

Venla-patsaat on jälleen jaettu parhaimmille vuoden 2018 televisiotuotannoille. Juhlijoita riitti tungokseen asti ja kisakategorioitakin oli 19. Tuotantoyhtiöillä ja televisiokanavilla näyttäisi siis päällisin puolin menevän loistavasti.

Paikalla olleena aistin kuitenkin lisääntyvää hermostuneisuutta siitä, miten tässä käy. Ennustukseni on, ettei kovin hyvin.

Erityisesti kaupallisen television puolella perinteisen televisiomallin, jossa suurin osa rahoituksesta tulee mainoskatkomyynnistä, kehitys on ollut jo vuosia negatiivinen. Kokonaismainoskakku on pienentynyt ja samalla kakkua jakamaan ovat tulleet MTV:n ja Nelosen lisäksi amerikkalaisjätit Discovery ja Fox.

Ilmaisia kanavia on paljon, maan kokoluokkaan nähden aivan liikaa, eikä mainoskatkoja pystytä myymään täyteen. Seurauksena on ollut mainonnan hinnan alhainen taso, joka ei takaa yrityksille voitollisuutta.

MTV:n tappioista on puhuttu. Yli 20 miljoonaa euroa vuodessa ja vaikka tuo luku vähän pienenisikin, niin nykymallilla ei voitollisuutta ole luvassa.

Nelonen ei paljasta lukujaan, mutta jos kanava olisi selvästi voitollinen niin tietysti se sen kertoisi.

Discoveryn ja Foxin pieni voitollisuus perustuu siihen, että ne voivat käyttää niin sanotusti omia ohjelmiaan kuittaamatta niille muuta kuin käännöskulut. Mikäs siinä, sehän on vain kansainvälistä liiketoimintaa. Mutta ei tällä tavalla, jolla tapellaan vaan katsojaosuuksista, viedä suomalaista televisiotoimintaa eteenpäin.

Kaupallisten puristusta lisää, että Yle onnistui järjestämään rahoituksensa osaksi verotusta, eikä tätä putiikkia nyt sitten kaada mikään. Inflaatiokorotuksia ei ehkä tule, mutta 470 miljoonaa euroa riittää hyvin vaikka kymmeneksi vuodeksi kilpailemaan kaupallisten kanavien kanssa katsojista.

Vähän on puhuttu siitä, miten kaupalliset kanavat itse vauhdittavat alamäkeään. On vaikea ymmärtää, miksi niin monet 1980- ja 1990-luvun ohjelmat pistetään ulos uusina versioina. On tullut Napakymppi, Gladiaattorit, Onnenpyörä, Kymppitonni, Kokkisota, Bumtsibum, Haluatko miljonääriksi – ja aika monta muuta. Eikö tällainen massiivinen ”vanhojen” ohjelmien määrä asemoi kanavat jo itsessään vanhanaikaisiksi?

Kanavapäättäjien selityksenä uusintaversioille on niiden saama suhteellisen suuri katsojamäärä verrattuna uusiin ohjelmiin. Kiivaassa katsojakilpailussa saadaan sitten ne olennaiset pisteet, joiden avulla mainospaketteja myydään.

 

Tv-ohjelmissa näkyy nyt valtava uskalluksen puute, draamasarjoja lukuun ottamatta. Samat ohjelmatyypit, ulkomaisten versioiden suomennokset ja useimmiten myös samat juontajat... Kuinkahan monta visailua olemme nähneet, niitä, joissa juontajana on joko Mikko Leppilampi tai Heikki Paasonen. Leppilampi kuuluu Maikkarin kaartiin, Paasonen Nelosen.

Viihdeohjelmista joka toisen juontaa Roope Salminen, lifestyleohjelmista Vappu Pimiä.

Ja juuri, kun on luultu, että on päästy eroon kaikista Island-ohjelmista niin eiköhän vaan jatketa rempseitä paljaan pinnan deittijuttuja, jotka nekin tuntuvat kovin vanhanaikaisilta. Sama koskee Unelmien poikamiehiä. Ja kun nykyarvojen mukaisesti ei voi käyttää vanhaa poikamiestyttö-nimeä niin se onkin sitten Bachelorette. Kun hyvin harvalla näistä on edes 200 000 katsojaa, niin en ymmärrä, miksi uusien ohjelmien tuotekehittely tuntuu loppuneen melkein kokonaan Suomesta. Poikkeuksia ovat halpatuotannot, joita edustavat lukuisat paneelikeskusteluohjelmat sekä talkshowt. Mutta yhtäkään isoa menestystä ei ole sieltäkään tullut Hyvien ja huonojen uutisten jälkeen.

Kun perinteinen sohvalta katsottava televisio on tekohengitysvaiheessa, niin muu katselu nostaa päätään. Viimeiset viisi vuotta ihmiset ovat jo tottuneet katsomaan ulkomaiset sarjat ja urheilua niin sanotusti suoratoistopalveluista. Seuraavaksi sinne siirtyvät kotimaiset ohjelmat, joista lippulaivoina pidetyt draama- ja komediasarjat jo nyt näytetään siellä ensin.

Draamalla meneekin nyt hyvin. Alalle on tullut uusia pelureita, erityisesti Elisa Viihde, joka on pistänyt viime vuosina kymmeniä miljoonia euroja draamatuotantoon.

Toinen tärkeä tekijä on Netflix. Voidaan puhua ihan vakavasti jo siitä, että kun Netflix vihdoin alkoi melkoisen isolla rahalla ostaa tekstitettyjä, ei dubattuja sarjoja, niin siitä tuli monen yhtiön tulevaisuuden rakentaja. Sorjonen-sarjan lisäksi sinne on Suomesta myyty Karppi, Bullet, ja Ivalo. Työllisyysmielessä voidaankin todeta, että Suomessa on nyt töitä käsikirjoittajille, ohjaajille ja hyville tuottajille.

Toinen tulevaisuuden uusi muoto on lyhytkestoiset ohjelmat. Tämä on kansainvälisen ohjelmamyynnin kuumin peruna. Tietenkin katselun avaajana on ollut Youtube, joka jo monta vuotta sitten vei nuorison mukanaan. Nyt on alettu nähdä, että nämä tubettajien tuotokset ovat aika huonolaatuisia.

Lyhytkestoisten ohjelmien katselua lisäävät kehittyneet mobiililaitteet. Ei mene pitkään, kun mobiililta katsotaan jo jotain muutakin kuin uutisia ja videoita.

Myös yritysfuusiot tuovat katseluun uutta. Sen enempää spekuloimatta syksyllä tapahtuva Telia/MTV-fuusio vaikuttaa lähivuosina katseluun ratkaisevasti.

Fuusio ei jää viimeiseksi. Myös Sanoma Oy:n on tehtävä jotain. Onko se sitten Elisa tai joku ulkomaanjätti, jää nähtäväksi.

Pitää muistaa, että Sanomilla on pitkät perinteet Disneyn kanssa ja kun Disney/Fox-fuusio saa lopullisen muotonsa, niin jotain hauskaa voi tapahtua...

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 1 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .