Mitä yhteistä on Kaija Lustilalla ja Juha Miedolla?

Jämsäläisen iskelmä tähden Kaija Lustilan elämä on mallillaan. Takana on elämäntaparemontti ja kevyt olo.

Kaija Lustilan elämä on mallillaan; takana on kahdeksan kuukauden mittainen elämäntaparemontti ja kevyt olo.

– Kiloja putosi peräti kolmetoista, joten olo on koko ajan energinen ja pirteä.

Lisää potkua elämään on tuonut se, että nainen on käynyt syksyn aikana studiossa tekemässä uutta musiikkia. Single Tule mun luo on herättänyt mielenkiintoa siksikin, että se on poimittu tsunamissa edesmenneen Aki Sirkesalon sävelkansiosta.

– Olin pitkään etsinyt uutta sinkkubiisiä. En vain ollut varma, olisiko se uutta vai uudelleen henkiin herätettyä. Istuin autossa ja kuuntelin radion puhelintoivekonserttia. Silloin joku mies soitti ja toivoi tätä kappaletta. Jo ensitahdeista tuli vahva tunne, että tämä pitää tehdä uudelleen.

 

Aki Sirkesalon perikunnan annettua luvan, ryhtyi Lustilan puoliso eli säveltäjä-kapellimestari Jari Puhakka sovitushommiin. Miehen osaavissa käsissä kappale taipui meneväksi ja nuorekkaaksi tanssi-iskelmäksi – alkuperäistä silti kunnioittaen.

– Laulun teksti on sopivan kujeileva ja hyväntuulinen. Se saa kuulijat ja tanssijat hyvälle mielelle.

Lustila on ollut musiikkibisneksessä yli kolmekymmentä vuotta. Tänä aikana hän on ehtinyt kiertää Suomen useampaan kertaan sekä saanut esiintyä ulkomaillakin.

– Olen voinut tehdä rakastamaani työtä sekä saanut hienoja ystäviä matkan varrelta – siitä sydämeni laulaa kiitosta.

Lustila sanoo iän kartuttaneen kokemuksia sekä rauhoittaneen omaa ajatusmaailmaansa siinä määrin, ettei hänellä ole suuria haaveita siitä, mitä on vielä saavuttamatta.

– Tanssitan kansaa yhä suurella sydämellä ja palolla, mikä tulkinnoistani paistaakin. Pienenä haaveena minulla kytee yhä ajatus mahdollisesta näyttelijän työstä. Se on ollut haaveeni aina, mutta jääkö se sitten sellaiseksi…?

 

Tangomarkkinoilla oli suuri merkitys Lustilan uralle vuonna 2009. Hän kertoo lähteneensä silloin mukaan kokeneena laulajana mielessään vain ja ainoastaan voitto. Kyseessä oli ensimmäinen vuosi, jolloin miehet ja naiset kisasivat samasta kruunusta. Superfinaalissa hän hävisi Amadeus Lundbergille vaivaisella pisteellä.

– Kotikyläni hiihtojätti Mietaan Juha vitsaisi minulle, että ”sulle kävi Kaija samoon ku mulle, jotta hävisit vain sarasosalla”.

Niukka häviö kääntyi suureksi voitoksi, sillä Lustilan keikkakalenteri alkoi täyttyä vinhaa vauhtia. Suomirock-yhtye Uniklubin alun perin tekemästä Näiden tähtien alla -kappaleesta tuli Lustilalle suuri hitti ja onnenkantamoinen.

Pitkän uran aikana nainen on kuitenkin nähnyt alan monet muutokset. Yksi niistä on tanssipaikkojen raju vähentyminen.

– Nykyään täytyy ajaa satoja kilometrejä yhden keikan takia, kun aiemmin niitä pystyi ripottelemaan matkan varrelle. Monet tanssipaikat ovat luopuneet tanssipuolesta ja tilaavat vain pop-, rock- tai rap-artisteja. Suuret ikäluokat on unohdettu, vaikka juuri ne ovat yhä iskelmämusiikin kannattajia, Lustila toteaa huolestuneena.

 

Nuorennusleikkauksen myötä myös radio ja televisio tuntuvat hylänneen suuret ikäluokat lähes kokonaan.

– Kyllä ihmiset yhä haluaisivat katsoa televisiosta hyviä musiikkiohjelmia, missä uutta iskelmämusiikkia voisi tuoda samalla esille. Kun se tehtäisiin vielä tyylillä, kuten ennen eli hyvän livebändin kanssa eikä millään nauhoilla feikaten.

Vaikka väkimäärät tanssipaikoilla ovat vähentyneet ja nuorista tanssijoista on pulaa, Lustilalta löytyy uskoa parempaan huomiseen. Siihen, että Suomen hienolle ja ainutlaatuiselle tanssilavakulttuurille löytyisi vielä tilausta tai että se kokisi uuden kukoistuksen.

– Tätä toivon ja sitä tarvittaisiin. Mikä voi olla hienompi tapa esimerkiksi tutustua uuteen ihmiseen kuin tanssiotteessa tosi lähellä? Ihan toista kuin vaikka Tinderin valokuvat.

 

Lustila on ollut aina maaseudun tyttö ja kotoisin Kurikasta. Nyt hän asunut viitisen vuotta Jämsänkoskella ja kertoo viihtyvänsä hyvin.

– Viihdyn luonnon keskellä, missä linnut laulavat ja tuuli humisee. Vaikka keskisuomalaistunut olen, niin tulen silti olemaan aina ylpeä juuristani. Pohojalaanen syrämmestäni kun olen niin hyvässä kuin pahassa.

Elämässä tulee olla haaveita ja unelmia. Yksi Lustilan unelmista olisi saada viettää loskakelit ja pakkaskausi jossain lämpimässä maassa.

– Harrastin nuoruudessani kilpahiihtoa. Vielä silloin nautin talven kirpeydestä, mutta nykyään enemmän kesästä ja lämpimästä.

 

Hyvään elämään ei tarvita Lustilan mielestä erityisiä vippaskonsteja. Hänelle iloa elämään tuovat tavallinen arki sekä kolme Vaasassa asuvaa lapsenlasta.

– Työ ja vapaa-aika pitää vaan osata yhdistää sopivalla tavalla. Lisäksi tulee pitää huolta niin itsestä ja läheisistä. Niin kuin vanha ja viisas isäni aikoinaan sen kiteytti, että ”mitä niistä maailmanmestaruuksista”, Kaija Lustila sanoo.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .