Muistatko Ravintola Maakunnan ja Viken baarin? – "Välillä jonot olivat Asemakadun kulmaan asti"

40 vuotta sitten Jyväskylän Yliopistonkadulta livahdettiin keskellä kirkasta työpäivää Viken baarin sivuovesta sisään. Toimittajia kerääntyi tanssiravintola Maakunnan alakerrassa sijaitsevaan Viken baariin vaihtamaan maakunnan kuumimpia uutisjuoruja Becherovka-snapsien lomassa.

Keskisuomalaisen sivutoimitukseksikin kutsuttu baari oli saanut nimensä omistajansa Erik ”Vikke” Wikströmin mukaan. Viken baarissa huhki henkilö- ja toimittajakunnan lisäksi liikemiehiä, jotka pyörittelivät pitkillä lounaillaan suuria kauppoja ja pieniä konjakkilaseja.

 

Ravintolassa työskentelivät myös nuoresta pitäen Viken pojat, Kai ja Jan sekä tytär Ann-Mari Wikström. Vanhempi veli Kai hääräsi 1970-luvulla tiskin takana.

– Siihen aikaan baarimestari oli vähän kuin laivan kapteeni. Joka ilta oli porukkaa, ja kauppa kävi hyvin, Kai muistelee.

– Juoksin jo oppipoikana 1980-luvun alussa kadun yli torille hakemaan Kalaliike Mäkisen vaunusta kalaa pannulle. Se oli varsinaista lähiruokaa, muistelee Jan.

Maakunta patsasteli vuodesta 1938 alkaen Yliopistonkadun maamerkkinä, ja Erik Wikström alkoi pyörittää ravintolaa 1953. Viken baari avattiin 60-luvun puolivälissä.

Vikke oli vanhan liiton krouvari, joka viihtyi asiakkaiden keskuudessa.

– Hotelli- ja ravintolayhdistyksen myöntämä kunniakrouvarin avain oli merkittävä asia isälle, Jan kertoo.

 

Maakunta oli täyden palvelun ravintola, sillä pihan puolella sijaitsi Aki Kaurismäen Arvottomissakin (1982) esiintynyt matkustajakoti. Kun elokuvan illanistujaiskohtaukseen tarvittiin tarjoilijaa, salissa ja keittiössä työskennellyt Ann-Mari pääsi luontevaan rooliin, ja saipa hän yhden vuorosanankin.

Jyväskyläläisnäyttelijätkin ottivat kulttuuripaikan omakseen. Ovi oli tasapuolisesti auki kaikille kansankerroksille.

– Siellä ne istuivat samassa pöydässä rakennusfirmojen toimitusjohtajat ja Valmetin hitsarit, Kai kertoo.

Perjantai-iltana kello 19 alakerran narikka täyttyi kuitenkin duunareista. Työviikon päätteeksi oli kotona käyty syömässä, pesty kainalot ja kiskottu parasta päälle.

Pikkutakkinsa tai kravattinsa unohtaneille vuokrattiin asiallista päällepantavaa sopuhintaan. Pientä parranpärinää lippukassalla aiheutti 10–15 markan illalliskorttimyynti.

 

Anniskelu oli vielä 70–80-luvuilla tarkkaa puuhaa, sillä jos ruokamyyntiä ei ollut tarpeeksi suhteessa juomapuoleen, Alko saattoi hyllyttää luvat.Kolmen markan votkaspriten suosiota oli pyrittävä tasapainottamaan kaikin keinoin.

– Drinkkien sitruunasiivut ja kirsikatkin lyötiin kassaan coctail-lisäkkeenä eli ruokana, Jan naurahtaa.

– Jäistäkin lyötiin 20 penniä ruokapuoleen, Kai säestää.

Narikkamutina väheni niinä iltoina, kun tavallisen oopperaleivän sijaan illalliskorttiin oli liitetty ranskalaisilla kruunattu luxus-oopperaleipä.

– Silti sitä ruokaa jäi viikonlopusta niin paljon yli, että meidän ajokoirakin söi maanantaisin luksusoopperaleipää, Jan nauraa.

 

”Gulliver” oli suosittu laulaja 70-luvun illoissa. Salanimi kuului Markku Laamaselle, jonka pitkä ura sai yllätyskäänteen kykyjenetsintäkilpailu Talentin myötä 2009. Maanantai-humpat vetivät tanssikansaa pitkälle 70-lukua.

– Jos kello 20:n aikaan yritit tanssisalin puolelle, piti olla hyvät suhteet hovimestariin, Kai kertoo.

Alkuviikkojen tahti tiivistyi 80-luvulla. Pojat ehdottivat isälleen raskaampaa poljentoa arki-iltojen piristysruiskeeksi. ”Kaikkeahan voi kokeilla”, sanoi Vikke, ja pojat pääsivät jännittämään rockin vetovoimaa. Huoli oli turha.

– Välillä jonot olivat Asemakadun kulmaan asti. Jyväskylä oli hyvä välietappi pohjoiseen kulkeville tai etelään palaaville bändeille, Jan kertoo.

 

Kotoisan Maakunnan maine kasvoi niin suureksi, että backstagena toimivasta liinavaatevarastosta pölähti kerran rouva Ainikki Wikströmin eteen maineikas brittiyhtye. ”Madame”, pokkasivat Dr. Feelgoodin gentlemannit ja kruunasivat kohteliaisuutensa käsisuudelmalla.

Maakunta ja Viken baari joutuivat muuttamaan vuonna 1986 vanhaan SYP-pankin toimitilaan Torikeskuksen työmaan alta. Muuttomatka oli vain parikymmentä metriä, ja toiminta jatkui Wanha Krouvari -nimellä pari vuotta.

Paikassa, jossa 1970-luvulla pyöri 300 tanssijaa ja Jyväskylän ensimmäinen ravintolaruletti, viuhuu ja kolisee nykyisin. Maakunnan vanhalla paikalla Torikeskuksessa sijaitsee biljardi- ja dartsravintola Black Diamond.

 

Keskisuomalainen muistelee kymmentä edesmennyttä jyväskyläläistä ravintolaa juttusarjassa. Muistele kanssamme ja laita meille muistosi Maakunnasta osoitteeseen tanaan@keskisuomalainen.fi.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .