Mustatiira on hankalasti lähestyttävä keijukainen

Näin ensimmäisen mustatiirani 1980-luvun alussa Limingassa. Tuntikausien odottelun jälkeen lintu teki pikaisen ohilennon noin sadan metrin etäisyydeltä, ei puhettakaan kuvista.

Seuraavan kerran kohtasimme jo parin vuoden kuluttua Evijärvellä. Ensimmäiset kuvat syntyivät lainaveneestä lyhyen soutelun päätteeksi.

Seuraavina vuosikymmeninä näin lajin vain kerran Joutsenossa, kun pariskunta tankkasi yhden hellepäivän ajan hyvällä lintujärvellä.

Viimeisen viiden vuoden aikana olen tehnyt useampiakin retkiä Evijärven seudulle ja pari kertaa olen päässyt myös kuvaamaan tätä melkoisen hankalasti lähestyttävää keijukaista. Tänä kesänä Lapin reissun päätteeksi syntyi muutamia kuvia.

Mustatiirat viihtyvät vain hyvin rehevillä lintujärvillä, joilla liikkuminen on ongelmallista. Rannat ovat lähes kauttaaltaan korkean ruovikon peitossa.

Tiirat viihtyvät ruovikon reunassa, mutta avoveden puolella. Avovesi yltää kuitenkin vain harvoin ruovikkoon saakka. Väliin mahtuu yleensä leveä kaislavyö, jota reunustavat vielä monet uposlehtiset kasvit.

Lähestyminen rannan puolelta on mahdotonta. Edes kahlaaminen ei onnistu, sillä tällaisten vesien pohja on poikkeuksetta ollut pohjattoman tuntuista, upottavaa mutaa.

Ainoaksi tavaksi lähestyä lintuja on jäänyt vene, jollaista ani harva kuvaajakaan kuljettaa mukanaan. Lisäksi tiirojen mielipaikat, jopa järvet, vaihtelevat lähes vuosittain.

Heinäkuun puolivälissä palasimme pohjoisesta ja päätimme koukata mustatiirojen maille ennen kotiin paluuta. Evijärveltä tiirat löytyivät itselleni uudesta paikasta.

Lintuja pääsisi lähimmäksi erään niemen nokasta, mutta paikalla oli omakotitalo. Pihasta oli esteetön näkymä tiirojen miehittämään lahteen, joten tilanne vaati sosiaalista kanssakäymistä. Rohkeasti pihaan ja samassa talon isäntä ilmestyikin nurkan takaa. Lyhyt esittely ja tilannekuvaus oli paikallaan.

Pääsimme nopeasti samalle aaltopituudelle ja lähdimme saman tien rantaan näyttämään erikoisia siivekkäitä koko talonväelle.

Tiirat näkyivät, mutta pysyttelivät ruovikon päällä vajaan kilometrin etäisyydellä. Jutellessa selvisi, että talossa on soutuvenekin, jolla tosin oli enemmän ikää kuin juhlivalla Suomella. Onneksi tämä ei ollut este, ainoastaan hidaste.

Puolessa tunnissa mustatiirat jo lentelivät kameroiden ulottuvilla. Puuveneet ovat hämmästyttävän pitkäikäisiä ja mukavia soutaa. Pieniä hankaluuksia oli vain kaislikon tuntumassa, kun vesikasvit eivät sallineet lainkaan airojen syviä vetoja, eikä mutapohjasta voinut työntää ainakaan airon syvyydeltä.

Kuvaaminen onnistui tällä kertaa avuliaan talonväen ystävällisellä avustuksella ja tiiviillä äyskäröinnillä.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .