Näin valitset parasta kuohuvaa juhliin

Samppanjaa valmistujaisiin, häihin, synttäreille ja piknikille.

Jos jotain pulloa panttaa kotonaan pidemmän aikaa, todennäköisesti kyseessä on arvokkaanpuoleinen samppanja. Luksussamppanjat maksavat jopa satoja euroja, ja keräilijälle ne ovat aarteita. Vuosikertasamppanjalle on tyypillistä, että se kypsyy pullossa maultaan yhä hienovivahteisemmaksi.

Mikä on siis se oikea hetki poksauttaa korkki?

Samppanja-asiantuntija Essi Avellan on sitä mieltä, että samppanjoita säilötään kotona liiankin kauan.

– Usein samppanjaa hillotaan vuosikausia sitä miettiessä, mikä olisi tarpeeksi arvokas juhla juoman nauttimiseen. Mikä tahansa hetki elämässä sopii samppanjalle, esimerkiksi illallinen ystävien tai perheen kanssa, sillä juhlava juoma tekee joka tapauksessa juuri siitä hetkestä ainutkertaisen.

Säilytä oikein

Pullon säilytyksessä tulee olla tarkkana: ei lämpimässä eikä valossa. Lieden vierusta on ehdottomasti väärä paikka.

Kun monenkaan kodista ei löydy viinikellaria, paras paikka voisi olla tasalämpöinen ja viileähkö vaatehuone ja sen pimein nurkka. Pulloa voi säilyttää joko vaaka- tai pystyasennossa.

Jos pullon ympärillä on valolta suojaava sellofaani, sitä ei saa poistaa. Suurin osa samppanjoista onkin läpinäkymättömissä, tummissa pulloissa.

Valonsäteiden tuhoista viiniin syntyvä ”valon maku” on Avellanin mukaan juustomainen tai pahvimainen, ikävä vivahde.

Pikkurahalla alkuun

Vakiosamppanjan hinta on halvimmillaan 20–30 euroa. Arvokkaimmat ovat yleensä vuosikertatuotteita. Avellanin mukaan kuitenkin jo kolmen kympin samppanjalla pääsee juhlatunnelmaan.

Samppanjat jaetaan tuotannon mukaan vakio-, (non vintage), vuosikerta- (vintage) ja prestige cuvée -tuotteisiin.

Valtaosa on vakiosamppanjoita. Ne valmistetaan joka vuosi samanlaisina useista eri viineistä. Niitä ei myöskään tarvitse kypsyttää pullotuksen jälkeen eli niiden maku ei kehity. Vakiosamppanja on viinintuottajan tunnetuin ja myydyin viini.

Maku kehittyy

Vuosikertasamppanjan tyyli vaihtelee vuosittain, ja sen maku jatkaa kehittymistään pullossa.

– Jonakin vuonna sato on voinut olla niin heikko, että tuottaja jättää valmistamatta tuotteen, sillä vuosikertasamppanjoihin kelpuutetaan vain kaikkein parhaimmat rypäleet.

Cuvée eli sekoitus syntyy eri rypälelajikkeiden, viljelypalstojen ja eri-ikäisten viinien yhdistelmästä. Tavoitteena on luoda cuvéesta joka vuosi mahdollisimman samanlainen.

Samppanjaan käytetyt rypäleet kasvavat Ranskassa, Champagnen alueella. Samppanja-nimike on suojattu. Samppanja on kyllä kuohuviiniä, mutta kaikki kuohuviinit eivät ole samppanjaa.

Kalkki ratkaisee

Champagnen viinirypäleiden ja juhlajuoman laadun salaisuus on viiniköynnösten multakerroksen alta löytyvässä kalkkikerrostumassa.

– Köynnösten kasvu vaatii huokoista ja lämmintä maaperää. Huokoinen kalkki levittää köynnöksiin tasaisesti kosteutta ja lämpöä. Kostealla kasvupaikalla kalkkikivi imee itseensä vettä ja kuivalla kelillä kalkki luovuttaa kosteutta köynnöksiin, Essi Avellan selvittää.

Samppanjaan käytetään valkoisia Chardonnay-rypäleitä sekä punaisia Pinot Noir- ja Meunier -rypälelajikkeita. Valkoisia samppanjoita valmistettaessa punaisten rypäleiden kuoret poistetaan ennen käymistä. Samppanja syntyy kaksinkertaisen käymisen avulla. Käymisten välissä juomaan lisätään sokeria, ja syntyvä ja pulloon vangiksi jäävä hiilidioksidi aiheuttaa poreilun.

Nimeni on Bond...

Viininviljely alkoi Champagnessa jo reilusti ennen ajanlaskumme alkua ja vakiintui 500-luvulla.

Yksi tärkeimmistä alan kehittäjistä on 1600–1700-luvuilla elänyt munkki Dom Pérignon, joka onnistui muun muassa tekemään valkoista samppanjaa tummista rypäleistä. Pérignon halusi poistaa juomasta kuplat, mutta kokeili myös viiniä kuplien kanssa. Juuri tämä kuohuva versio nousi sittemmin suosituksi.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa kuukauden tarjousjakso alla olevasta linkistä. Saat käyttöösi kaikki digipalvelumme sekä näköislehden.

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .