Näkökulma: Disney-lukijat, meitä on hämätty

Hyvät Disney-sarjakuvien lukijat, meitä on hämätty vuosikymmeniä. Oikeasti Eka Vekara syö sitrushedelmiä. Minulle, kuten tuhansille muillekin 1970- ja 1980-luvuilla Disney-sarjakuvia lukeneelle asia on päivänselvä. Eka Vekara syö naftaliinipalloja.

Eka Vekara (englanninkieliseltä alkuperäisnimeltään Eega Beeva) on tulevaisuudesta saapunut olento, joka Mikki Hiiren kumppanina seikkailee yleensä salaperäisiä piirteitä sisältävissä jännityssarjoissa.

Viime vuosikymmeninä olen tullut lukeneeksi pääasiassa muuta kuin Disney-sarjakuvia, mutta vastikään käteen sattui Hessu Hopon juhlakirja. Se on Sanoma Magazines Finlandin viime vuonna julkaisema sarjakuvateos, joka nimensä mukaisesti sisältää tarinoita, joissa seikkailee Hessu Hopo.

Osa tarinoista on ennen suomeksi julkaisemattomia. Sellainen on esimerkiksi pitkä seikkailu Riimittäjä ja atomivarjo (The Atombrella And The Rhyming Man, 1948).

Riimittäjä ja atomivarjo -tarinassa liikutaan ydinsodan uhan ja kansainvälisen vakoilun määrittämissä vainoharhaisissa tunnelmissa. Päärooleissa ovat Mikki Hiiri ja Eka Vekara.

Tarinassa Eka Vekara syö pieniä pyöreitä palloja.

Mutta ne eivät ole naftaliinia.

Ne ovat kumkvatteja, pieniä sitrushedelmiä.

 

Ensin meni kylmä sota ja Neuvostoliitto, nyt meni naftaliini. Pikku hiljaa muuttumattomiksi arvellut totuudet murtuvat.

Kun järkytykseltäni hieman tokenin, otin yhteyttä eksperttiin. Mika Äärilä on erityisesti italialaisen Disney-sarjakuvan asiantuntija, Hessu Hopon juhlakirjan toimituskunnan jäsen ja työskentelee Sanoma-yhtiöllä muun muassa Aku Ankan taskukirjojen parissa.

Äärilä innostui naftaliini–kumkvatti-probleemasta ja alkoi tutkia asiaa.

Toivoin: Ehkä Äärilä löytäisi todisteet, ehkä kumkvatit ovat jonkinmoinen tyhmä virhe. Ja sitten maailma palaisi radalleen.

Ei käynyt niin. Tarina Eka Vekaran ruokavaliosta on seuraavanlainen.

 

Eka Vekaran loivat Yhdysvalloissa käsikirjoittaja Bill Walsh ja piirtäjä Floyd Gottfredson. Tarinoita, joissa Eka Vekara esiintyy, valmistui Yhdysvalloissa vuosina 1947–1950.

Ensimmäisen kerran Eka Vekara tavattiin Man Of Tomorrow -sarjassa vuonna 1947. Se on julkaistu suomeksi Mikki Hiiren hatunnosto -kirjassa vuonna 1988. Siinä Eka Vekara ei syö vielä mitään.

Vuonna 1948 ilmestyi tämän kirjoituksen aiheeseen osuvasti The Kumquat Question (ei julkaistu suomeksi). Maailmanlaajuisen Disney-sarjakuvan tietokannan (http:\\coa.inducks.org) mukaan Eka Vekara on tarinassa vaarassa. Englanniksi selitys kuuluu näin: ”in danger because of lack of kumquat” (vaarassa kumkvattien puutteen vuoksi). Italiaksi samasta asiasta mainitaan ”in crisi per mancanza di naftalina” (vaarassa naftaliinin puutteen vuoksi).

Yhdysvalloissa Eka Vekara söi kumkvatteja, mutta Italiassa pyöreät pallot keksittiin nimetä naftaliiniksi!

Miksi näin?

Äärilä arvioi, että kumkvatti ei sodanjälkeisessä Italiassa, ainakaan koko maassa, ollut tarpeeksi hyvin tunnettu.

Tein tiedusteluja Italiaan. Kysyin asiaa kuululta Ankka-piirtäjältä Giorgio Cavazzanolta. Hän kehotti ottamaan yhteyttä toiseen tietäjään Luca Boschiin.

Boschia en ole tavoittanut.

Kysyin asiasta italialaisten Disney-harrastajien papersera.net-sivuston keskustelupalstalla.

Vastaukset vahvistivat Äärilän oletusta: kumkvatti oli Italiassa liian tuntematon, jotta sitä olisi voitu käyttää. Kääntäjän oli keksittävä tilalle jotain muuta, joka olisi pyöreää, tuttua, ja ehkä mieluusti ruoaksi hieman omituista. Joku keksi: koipallo!

Niin kumkvatista tuli Italiassa naftaliinia.

 

Eka Vekaran alkuperäinen Yhdysvaltojen ura päättyi vuonna 1950.

Italiassa Eka Vekaraan oli ehditty ihastua, ja jatkoa seurasi. Mestaripiirtäjä Romano Scarpa, Floyd Gottfredsonin suuri ihailija, kehitti hahmoa edelleen. Ensimmäinen italialainen Eka Vekara -tarina on sikäläisessä Disney-julkaisussa Topolinossa vuonna 1955 ilmestynyt, sittemmin klassikkoaseman saavuttanut  Topolino e il doppio segreto di Macchia Nera (suom. Mustan aaveen arvoitus).

Ensimmäinen italialainen tarina, jossa Eka Vekara syö naftaliinia, on Pier Lorenzo De Vitan Eta Beta e il ladro collezionista (1960, ei julkaistu Suomessa). Koipallo maistuu myös esimerkiksi seuraavana vuonna julkaistussa tarinassa Eta Beta e il razzo scomparso (julkaistu suomeksi Akun Ankan taskukirjassa numero 94 nimellä Kadonneet raketit).

 

Suomeen Eka Vekara saapui Italian kautta. Kaikki suomeksi julkaistu Eka Vekara -materiaali oli pitkään italialaista tuotantoa. Siksi Eka Vekara on Suomessa syönyt aina naftaliinia.

Viime vuoteen asti.

Vasta kun Hessu Hopon juhlakirja ilmestyi, paljastui totuus, joka oli Suomessa pysynyt piilossa 65 vuotta, Eka Vekaran vuonna 1947 tapahtuneesta ensiesiintymisestä lähtien. Vasta viime vuonna suomalaiselle sarjakuvien lukijoiden laajalle joukolle saattoi selvitä, että tuo merkillinen tulevaisuuden olento elääkin sitrushedelmillä.

Minusta naftaliini on kyllä parempi.