Napalm Death ja Cause for Effect 14.11.2002

Järisyttävää! Torstaina Jyväskylän Tanssisali Lutakossa nähtiin yksi kovimmista konserteista miesmuistiin. Brutaalin energian veteraanit, jo parikymmentä vuotta grind coren olemusta kansoille valistanut brittilegenda Napalm Death pääsi vihdoin näillekin leveysasteille näyttämään, että miten sitä musiikkia soitetaan.

Illan yleisömäärä oli tyydyttävä, parisensataa maksanutta. Olisi toki voinut odottaa moisen merkkitapauksen kuten Napalm Deathin esiintymisen saavan hevikansan liikkeelle, mutta toisaalta näillä seuduilla keikkaaminen on aina arpapeliä. Lieneekö sillä myös vaikutusta, että Lutakon marraskuu on ollut esiintyjälistansa puolesta harvinaisen kovaa kamaa. Esimerkiksi edellisiltana lauteilla renkutti Hellacopters.

Illan potkaisi humoristisesti käyntiin Cause for Effect . Itseään fuusio grindiksi luonnehtivan duon äärimmäisen omalaatuinen konsepti oli varsin hykerryttävä yllätys, mutta valitettavasti itsensä nopeasti loppuun kuluttava. Siksi poikien puoleen tuntiin jäänyt setti kertoi omalta osaltaan itseironisesta tarkkanäköisyydestä. Ari Tenholan ilmeikkäälle, humpasta grindiin poukkoilevalle tahditukselle loi sisältöä Tuomo Hohtarin virtuoosimainen bassottelu sekä örinä, joka havainnollisti mainiosti, miksi miehen idoli on Cannibal Corpse -vokalisti Chris Barnes.

Napalm Deathin setti upposi voimalla ja vaivatta yleisöön. Enkä ihmettele, sillä itse en ainakaan tältä istumalta saa mieleeni esitystä, joka ylittäisi nämä metalliveteraanit brutaalissa energiassa.

Orkesterin basisti Shane Embury on jo nähtävyys sinänsä, mutta koko esityksen energia kulminoitunee bändin vokalistiin, Mark 'Barney' Greenwayhin. Ukon maneerit ovat niin ainutlaatuisen raivokkaita, että esitystä seuratessa ei voi kuin nauraa tyytyväisenä: Napalm Deathista ei bändi enää parane.

Setti esitteli grind coren riemukasta historiaa Scum-klassikosta aina vastikään ilmestyneen Order of the Leech -levyn tanakoihin sovituksiin. Orkesteri ei malttanut olla herkuttelematta alkutuotannon lyhyillä punkrypistyksillä, ja mikäs siinä, hauskojahan ne ovat. Hilpeää mesomista aiheutti myös encore-setissä soitettu, vuonna 1993 seiskatuumaiselle versioitu Dead Kennedys -rypistys Nazi Punks Fuck Off.

Alkutyrmistyksestä selvittyä ei voinut olla kuin ihailematta sitä antaumusta, jolla ukot settinsä vetivät. Johtopäätös on selvä: Napalm Death Lutakossa 2002 on klassikko.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.