Omin jaloin eteenpäin

Viime heinäkuun kahdeskymmenes, Karkkilan perinteikäs Sunset Beach Party

-festivaali. Tamperelainen Bloodpit nousee lavalle, mutta esiintyminen keskeytyy jo parin biisin jälkeen laulajakitaristi Matthau Mikojanin, alias Matti Mikkosen, totaaliseen sekoamiseen.

- Se oli sellainen välttämätön... Joku vastaava hässäkkä olisi osunut kohdalle ennemmin tai myöhemmin, mutta valitettavasti nyt kaikki tapahtui yleisön edessä, tamperelaisessa kahvilassa istuva Matthau, 26, muistelee.

- Olin viime kesänä huonossa jamassa sekä fyysisesti että psyykkisesti ja hain apua sairaalastakin. Yritin samalla vetää Bloodpitin keikkoja, mutta eihän siitä tullut oikein mitään. Karkkilassa tilanne sitten karkasi käsistä ja minä jäin riehumaan lavalle muiden bändin jätkien lähtiessä lätkimään.

Seuraavat päivät menivät sumussa, mutta sitten muusikko sai otteen vakavasta tilanteesta.

- Sen verran tajusin, että sekoilun on pakko loppua. Jo parin viikon kuluttua olinkin työstämässä omaa levyäni. Jossakin välissä mietittiin toki Bloodpitinkin jatkoa, mutta hommaa ei vain saatu enää läjään.

Oletko nähnyt entisiä bändikavereitasi viime aikoina?

- Tampere on ilmeisen iso paikka, sillä en ole törmännyt yhteenkään Bloodpit-heppuun viime syksyn jälkeen, Matthau naurahtaa.

Entä nouseeko Bloodpit vielä joskus jaloilleen?

- Ei se tietenkään mahdotonta ole. Pitäisi tietysti nähdä muut hemmot ja laittaa välit kuntoon... Ehkä tämäkin vaihe tulee eteen vielä joskus.

Tarinoita menetyksestä

Matthaun maaliskuun puolessavälissä ilmestynyttä sooloalbumia Matthau Mikojan kuunnellessa lauluääni vie tunnelman artistin entisen yhtyeen maisemiin, vaikka levy onkin tuotettu Bloodpitia selvästi kevyemmäksi ja ilmavammaksi.

- Jossain kirjoitettiin, että tämähän on Bloodpitia akustisesti. Mietin väittämää hyvän tovin, mutta sitten päätin allekirjoittaa tuollaisenkin lausunnon. En muutenkaan missään vaiheessa kokenut, että minun pitäisi nyt vääntää ihan erilaista materiaalia verrattuna aikaisempaan.

Onko esimerkiksi kappale No Hard Feelings viesti Bloodpitin suuntaan?

- Ei. Sanoitus syntyi jo kolme vuotta sitten ja biisin musiikki on peräisin vuodelta 1997. Tarina kertoo omasta perheestä ja sen menetyksistä. Viime kesään viittaa enemmänkin kappale Welcome & Goodbye. Siitä löytyy sellaista perverssiä halua tuoda esille omaa sisäistä taivasta ja helvettiä.

Isoveli rivimuusikkona

Mikojanin yhtyeen kitaristina soittaa hänen isoveljensä Jukka Mikkonen alias Sir Christus, joka sai äskettäin lähtöpassit Negativesta.

- Sanoin aluksi Jukalle, että pistä oma bändi pystyyn, et sinä ole mikään rivimuusikko. Veli tuumi, että kuulehan, kyllä minä olen rivimuusikko, hymähtää Matthau.

Nyt on sitten hurja veljespari samassa orkesterissa!

- Jep. Kaksi enemmän tai vähemmän sekopäistä Mikkosta yhdessä. Kyllähän porukka on ihmetellyt kuultuaan Jukan tulevan bändin kitaristiksi. Että mitä tästäkin seuraa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.