Onni-kirjan kuvittivat lapset itse – Samuli piirsi kiltin kummituksen

Samuel Wahlstedt, 12, muistaa lapsuuden sadut kuvien kautta. Hilma Linnalla, 13, on samanlaisia muistoja iltasatuhetkistä.

– Satukirjojen kuvitus oli tärkeää. Olin aina innoissani etsimässä Herra Hakkaraisen kuvaa, Hilma Linna kertoo.

Samuel Wahlstedt ja Hilma Linna ovat olleet itse kuvittamassa Pirita Wahlstedt-Niskasen kirjoittamaa Onni-kirjaa. Omakustanteessa on kaksi satua, Onni ja kummitustalo ja Onni ja oravanpoikaset.

Sari Linna, 51, joka on Luova Linna -yrityksen toinen omistaja, ohjasi kuvitusta ja vahvisti lasten tekemien piirrosten ääriviivoja.

Kirjan kuvitusvaiheessa Hilma ja Samuel olivat kaksi vuotta nuorempia, joten piirustustyyli on muuttunut. Nykyään Samuel piirtää manga-sarjakuvahahmoja. Hilman nykyharrastuksista katutanssi on ykkönen, mutta myös hän piirtää edelleen.

Samuel Wahlstedt ja Hilma Linna muistelevat piirustusprojektiaan ristiriitaisin tuntein: ylpeänä ja vähän nolona. Nolous tulee juuri tyylien muuttumisesta. Ihan tarkalleen he eivät edes muista, mitä kuvia olivat kirjaan piirtäneet. Aikuiset auttavat: Samuel piirsi muun muassa kiltin kummituksen ja Hilma oravat.

Kirjaa olivat kuvittamassa myös Aapeli Linna ja Alma Niskanen. Alma Niskanen, 5, teki kirjan julkaisemisen jälkeen itselleen oman satuvihkosen, johon hän piirsi kuvat ja keksi tarinat.

 

Puolustusvoimien tutkija ja kasvatustieteiden opiskelija Wahlstedt-Niskanen alkoi kirjoittaa satuja, koska piti niistä itse lapsena. Kirjoillaan hän haluaa tuottaa iloa nykylapsille ja toivoo, että iltasatujen lukemisperinne jatkuisi perheissä.

Hän sanoo, että satujen kautta lapsi voi käydä turvallisesti läpi eri kehitysvaiheita.

– Usein lapsella on tiettynä aikana jokin lempisatu. Kun vaikeaa tunnetta, esimerkiksi mustasukkaisuutta, lähestytään satujen kautta, lapsen on sitä helpompi käsitellä, koska se ei kuulu hänen reaalimaailmaansa.

Sadut auttavat lasta myös itsenäistymään. Muun muassa näin: Satujen sankari joutuu lähtemään yksin maailmalle. Sankari pohtii minkä tien valitsisi. Tiellä tulee vastaan vaikeuksia, jotka hän kuitenkin voittaa. Sankarille käy lopulta hyvin ja hän oppii luottamaan valitsemaansa polkuun ja itseensä.

 

Wahlstedt-Niskanen muistuttaa, että sadut rikastuttavat mielikuvitusta, kehittävät sanavarastoa ja rakentavat lapsen arvomaailmaa, sillä saduissa hyvä voittaa ja paha saa palkkansa.

– Erityisesti Muumihahmot ovat taitavasti kirjoitettuja. Niissä pahis, kuten Mörkö, osoittautuukin yksinäiseksi, mikä on syynä ilkeyteen.

Onni-kirjojen kirjoittaja ja pääkuvittaja pohtivat, että satujen pelottavuus ei kirjaa lukiessa ole samanlaista kuin elokuvissa, koska kirjassa lukija voi mielikuvillaan säädellä pelottavuutta.

– Kun lapsella nousee esiin kysymyksiä, aikuinen voi siinä hetkessä vastata niihin ja korostaa, että tarina ei ole totta. Painajaisia voi sen sijaan tulla leffoista, joissa tilanteet rävähtävät silmille hetkessä.

 

Perinteisten satujen vanhoillinen maailmankuva ei ole Onni-kirjan kirjoittajaa haitannut lukuun ottamatta prinsessojen passiivisuutta.

– Toisaalta nykysaduissa on vastapainona paljon sankaritarinoita, joissa tytöt ovat aktiivisia päähenkilöitä.

Sari Linna arvioi, että painetun kirjan merkitys ei vähene. Hän on kuunteluttanut lapsilleen satuja cd-levyiltä. Niissä kuvat katsellaan erikseen, ja levyltä kuuluu bling, kun sivu pitää vaihtaa. Cd-sadut eivät Linnan lasten mielestä olleet yhtä kivoja kuin vanhemman lukemat sadut painetuista kirjoista.

Linna ja Wahlstedt-Niskanen arvioivat sen johtuvan siitä, että iltasadun lukija antaa tarinaan samalla jotakin itsestään.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .