Osittainen pettymys

Halo 5: Guardiansin ytimessä on kunnioitettavaa pelisuunnittelua: se on 14-vuotiaan räiskintäsarjan ensimmäinen osa, joka on kehitetty 60 kuvan sekuntivauhdin ruudunpäivitykseen eli sulavaan pelituntumaan.

Nautittava pelattavuus on ollut tekijöille selkeästi kunniakysymys: upea grafiikka ei töki, vaikka ruutu täyttyisi vihollisista, tulituksesta ja laajoista alueista. Valitettavasti tämän edestä on kuitenkin jouduttu karsimaan sarjan tunnusmerkki, jaetun ruudun kaksinpeli.

Ikävää on myös, että tarinallinen kampanjapelimuoto jättää kylmäksi. Toiminta on toki näennäisesti pätevää, mutta nojaa liiaksi aiempiin, ansiokkaampiin saavutuksiin.

Anti tuntuu riskittömältä kokoelmalta sarjan parhaita paloja, eikä heppoinen tarinankerronta liitä tapahtumiin. Liian usein toimintaa myös katsotaan välianimaatioissa – kun pelaaja pitäisi ilman muuta päästää pelaamaan niitä.

Kokonaisuuden pelastaa kuitenkin kiihkeä nettipeli. 24 osanottajan kamppailut löytävät ihanteellisen tasapainon taktisuuden ja vauhdikkuuden väliltä. Moninpelissä vakuuttaa etenkin tinkimätön ruudunpäivitys ja vivahteikas kenttäsuunnittelu.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.