Paha onnettomuus pakotti Marian vaihtamaan lajia, mutta vauhti vain kiihtyi – "Tykkään ihan hirveästi siitä, kun ennen lähtöä ajajat revittävät kulkupelejään"

Jyväskyläläinen Marika Lönnvikin snowcross-ura alkoi motocrossista, mutta ei ehkä niin kuin voisi olettaa.

– Kerran motocrossia ajaessa toinen kuljettaja törmäsi minua kylkeen ja kaaduin pahasti. Siinä meni oikeasta olkapäästä olkapääluun pää, Lönnvik kertoo.

Olka leikattiin kahdesti. Kroppa ei kuitenkaan enää leikkauksienkaan jälkeen täysin kestänyt rakkaan lajin pariin palaamista. Hinku päästä ajamaan oli kuitenkin edelleen kova.

– Ajattelin, että ajaisin moottorikelkkaa ihan huvikseni, kun kelkan ohjaustanko on hieman matalammalla kuin moottoripyörän, ja iskut eivät siinä tule suoraan olkapään kipeimpään kohtaan.

Loppu onkin sitten urheiluhistoriaa.

Vauhtihirmu nainen ei pystynyt lopettamaan kisaamista kelkankaan selässä. Snowcrossin naisten Suomen cupeissa 2017 neljänneksi ja 2018 kolmanneksi sijoittunut Lönnvik kertoo, että kaikenlaisessa ajamisessa viehättää ennen kaikkea vauhdin hurma ja haastavuus.

– Näissä lajeissa kehittyy jatkuvasti. Lisäksi totta kai se kaikki hiekka, muta, lumi ja jää sekä kelkkojen ja pyörien moottorien ääni ja bensan tuoksu... Tykkään ihan hirveästi siitä, kun ennen lähtöä ajajat valmistautuvat kisaan ja revittävät kulkupelejään. Se on sitä parasta!

Pohjanmaalta vuosi sitten Jyväskylään muuttanut 33-vuotias Lönnvik on ammatiltaan ensihoitaja. Hän toteaa nauraen, että snowcrossin harrastamiselle Keski-Suomi on hieman eteläinen paikka. Useat naisten kilpasarjan ajajista ovat pohjoisemmasta, Rovaniemeltä tai Torniosta kotoisin. Lönnvik sanookin, että kisaamiseen ja harrastamiseen tuo omat haasteensa asua näinkin etelässä.

– Jyväskylän lähin snowcross-rata taitaa olla Kuopiossa. Itse treenaan eniten Lapissa, aina pidempiä treenireissuja kerrallaan. Tällä kaudella tuli käytyä vähän vähemmän treenaamassa, on ollut vaikeaa aikatauluttaa vuorotyötä ja ajamista. Tämä on sellainen laji, että pitäisi päästä ajamaan. Ei tässä vain kuntosalilla käymällä kehity, vaikka lajin hyvää peruskuntoa vaatiikin.

 

Naispuolisia snowcrossin harrastajia ja lajista kiinnostuneita on Suomessa Kelkkamimmit- eli KelMit -nimisen Facebook-ryhmän perusteella noin 500. Kisoihin osallistuvia on huomattavasti vähemmän, kymmenkunta.

– Naiskisaajia ei ole Suomessa tässä lajissa kovin monta eikä meitä ole jaoteltu naisten kesken eri ryhmiin. Kaikki mahtuvat kisoissa yhteen ja samaan lähtöön. Naisten määrä on kuitenkin lisääntynyt. Tänä vuonna taisi tulla jopa neljä tai viisi uutta naista mukaan.

Snowcrossissa kisataan kuin formuloissa. Kelkoilla ajetaan kierroksia, ja ajajilla on sarjoittain yhteislähdöt.

– Kelkalla ajetaan naisten kisoissa noin viittä-kuuttakymppiä. Miehet ajavat sitten vähän kovempaa. Kisarata on kooltaan aika pieni, niin nopeutta ei voi olla liikaa.

Kisoissa Lönnvikin apurina häärää hänen isänsä. Isä-Lönnvik huoltaa sekä tyttärensä kelkan että moottoripyörän.

– Iskä on mukana kaikilla kisamatkoilla, eikä tätä kyllä pystyisi ilman häntä tekemään. Hän on joskus ollut kartturina ralleissa ja katsastamassa autoja, mutta itse hän ei ole sinänsä koskaan ajanut kilpaa. Iskän kanssa voin aina luottaa siihen, että kelkka ja moottoripyörä ovat kunnossa.

Vaikka Lönnvik on motocrossissa kisatessaan tottunut suurimmaksi osaksi miesten seuraan, hän sanoo, että naisten kanssa kelkkavarikolla ollessa tunnelma on siihen verrattuna erilainen.

– Snowcrossin kautta on tullut paljon uusia, upeita ystäviä ja se on todella iso osa tätä harrastamista. Varikolla kaikki ovat kavereita. Mutta sitten kun ajetaan kilpaa, niin sitten ajetaan, Marika Lönnvik sanoo hymyillen.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko 1 kk / 6 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .