Pakina: Haukion pukuun on mennyt tuohta – nähdäänkö presidentin jalassa tuohivirsut?

Tänään saa avata joulukalenterin ensimmäisen luukun. Itse olen kehittänyt täksi vuodeksi aineettoman kalenterin. Joka päivä ”luukusta” löytyy joku kiva asia tai tuokio, jonka avulla jouluisen onnellisuudentunteen saavuttaa vähintään puoleksi tunniksi.

Tänään luukusta löytyy jääkiekko-ottelu televisiosta. Lempijoukkueeni Ilves peittoaa sarjajumbo Ässät suurin numeroin, tai edes nirkoisesti voittolaukauskilpailussa. Huomenna ohjelmassa on ehkä katastrofileffa elokuvateatterissa.

Joulukuun ensimmäinen päivä herättää aina muiston lapsuudesta. Meillä oli neljä vuotta vanhemman siskon kanssa yhteinen kalenteri. Nuorimmaisena olin aina alakynnessä joka asiassa, mutta kerran sisko oli höveli. Hän lupasi viekkaasti antaa minun avata joulukalenterista ensimmäisen luukun. Onnellisena tein työtä käskettyä. Liian myöhään tajusin, että paras aaton kaksoisluukku jäi siten hänelle.

Matemaattinen ajattelu ei ollut kehittynyt, kun ei koskaan päässyt edes päiväkotiin. Subjektiivinen hoito-oikeus tuli Suomeen vasta vuosikymmeniä myöhemmin.

Lapsena koetut vääryydet nousevat aikuisena helposti pintaan. Täytyy toivoa, ettei muutaman kuukauden päästä kolmekymmentä täyttävä poika koskaan hoksaa, että saatoimme pilata häneltä loistavan tulevaisuuden.

Poika oli viidennellä luokalla kun meille tuli tietokone. Räiskintäpelit olivat suosikkeja. Niiden pelaamista me vanhemmat silloisten kasvatusohjeiden mukaisesti yritimme kaikin keinoin rajoittaa. Kun virtajohdon laittoi aamulla käsilaukkuun ja vei sen töihin, saattoi varmistaa lapselle pelivapaan iltapäivän.

Mutta mitä onkaan tapahtunut! Nykyään pelaaminen on muuttunut arvostetuksi e-urheiluksi ja parhaat räiskijät ovat tulevaisuudessa miljonäärejä. Olisi pitänyt olla kaukaa viisas ja antaa lapsen pelata vaikka yöt läpeensä.

Läheltä piti, etten itse päätynyt miljonääriksi kesäkuussa. Pääsin koettamaan onneani Nelosen Haluatko miljonääriksi -ohjelmaan jo toisen kerran, mutta tällä kertaa en päässyt edes kuumalle tuolille. Alkukysymykset olivat katalia, kuka nyt muistaa vanhoja musikaalielokuvia tai tv-ohjelmia.

Olin harjoitellut ohjelmaa varten kaksi kuukautta erilaisia listoja. Pystyin laittamaan järjestykseen muun muassa Ruotsin ja Britannian kuninkaalliset vauvat, puhutuimmat kielet, suurimmat ja pienimmät kaupungit ja maat Suomessa ja maailmassa kuten myös joet, vuoret, sillat, järvet, 50 kilometrin hiihdon suomalaiset olympiavoittajat, Suomen ja Viron presidentit, jopa Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteerit.

Miljoonan euron kysymystä varten opettelin USA:n suuren sinetin kaikki osat etu- ja takapuolelta. Kuolinvuoteellakin vielä muistan, että kotkan kynsissä olevassa oliivipuun oksassa on 13 oliivia.

Kaikki turhaan.

Ohjelma on nykyään paljon huonompi kuin herrasmiesjuontaja Lasse Lehtisen aikaan. Kyseessä on enemmän Jaajo Linnonmaa -show kuin perinteinen tietokilpailu. Hyvä, etten joutunut moisessa esiintymään alkuvilkutusta enempää. Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista.

Viiden yön päästä saamme seurata itsenäisyyspäivän vastaanottoa presidentinlinnasta. On jännittävää nähdä, millainen puku rouva Jenni Haukiolle on loihdittu kotimaisesta koivusta. Asukokonaisuuteen sopisivat käsintehdyt tuohivirsut, mutta nähdäänkö ne Saulin jalassa?

Metsäteeman takia tänä vuonna ei haittaa, jos juhlan tunnelma on puiseva ja joku sammaltaa.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .