Pakina: Kirkonrakentaja on valittava huolella

Viime sunnuntaina ei tullut uni silmään. Eduskuntavaali-ilta oli niin jännittävä, että sängyssä joutui pyörimään pitkälle aamuyöhön.

Vaalit eivät pilanneet yötä, vaan naisten jääkiekon MM-loppuottelun tuomari, joka riisti Suomelta kullan. Tuollaisen tunarointiin pitäisi voida puuttua voimakkaasti. Videotuomarointi käyttöön tuomaroinnissakin ja äkkiä!

Takatalvi teki tuhoja puutarhoissa. Monta päivää ja yötä satanut lumi oli niin painavaa, että puut ja pensaat katkeilivat sen painosta. Meillä ryllähti nurin pihan ainut luumupuu, surkeuksien surkeus.

Puu oli vanha ja teki vain muutamia luumuja ylimpiin oksiin. Silti se oli tärkeä. Rauha S. Virtasen Luumupuu kukkii oli yksi lapsuuteni suosikkikirjoja ja aiheutti ikuisen luumupuunkaipuun. Kotikonnuilla laji ei menestynyt, mutta oli hauskaa saada yksi vanhempana.

Lunta tuli niin paljon, että kaupunginosamme läski rusakko palasi tihutöihin. Koko talven se on kavereineen ahkerasti lannoittanut pihaamme ja syönyt kasveja. Hangelta se ylettyi taas napsimaan omenapuusta oksien päitä.

Ruokailu näytti söpöltä, mutta kun otus oli vielä iltapäivälläkin puun kimpussa, tuli mitta täyteen. Omenapuu talvessa pitää ehkä eläinlääkärin loitolla, muttei kissaa. Päästin irti karvaisen kodinturvajoukon.

Katin itsesuojeluvaisto huolehti siitä, ettei se käynyt suin päin itseään isomman otuksen kimppuun. Semminkin, kun nuoruuden vetreys on kaukana takanapäin. Vasta sitten, kun rusakko otti ritolat, lähti kissa takaa-ajoon parin metrin verran. Eläin oli silminnähden ylpeä teostaan ja sai palkakseen herkkuja.

Viikon ikävin uutinen tuli Pariisista: Notre Damen katedraali paloi pahoin. Missään en ole nähnyt tietoa miten kellonsoittajan kävi, toivottavasti hän pelastui.

Ranskan presidentti Emmanuel Macron lupasi välittömästi, että kirkko rakennetaan uudelleen viidessä vuodessa. Kunpa ranskalaiset eivät valitsisi urakoitsijaksi samaa firmaa, joka pykää Sagrada Familiaa Barcelonassa. Sen rakennustyöt ovat kestäneet jo 137 vuotta. Tai sitä, joka rakensi 40 vuotta Iisakinkirkkoa Pietarissa.

Katedraalit ovat kiehtovia paikkoja, niissä on oma, mystinen tunnelmansa. Matkaillessa nähtäyvyydet eivät kovin paljoa kiinnosta, mutta katedraalissa tai muussa komeassa kirkossa täytyy aina käydä, kun sellainen paikkakunnalta löytyy.

Hämyisessä pyhätössä on rauhoittavaa hiljentyä penkkiin ja kuunnella nauhalta tulevaa urkumusiikkia. Olisi mukava nähdä, ketkä kaikki vuosisatojen saatossa ovat istuneet juuri samalla penkillä.

Santa Anan katedraalissa Las Palmasissa paloturvallisuudesta on huolehdittu hyvin. Vierailijat eivät pääse käsittelemään elävää tulta, vaan esirukouskynttilät ovat led-tuikkuja. Niiden käyttäminen oli helppoa: kun kilautti 20-senttisen puukirstun aukosta, syttyi kynttilärivistössä liekki automaattisesti.

Kynttilän äärellä aivoista lirvahti myös muutamia omia toiveita, vaikkei kyseessä ollut mikään toivomuslähde. Heti ulos mentyä oli yksi vanha haave lähellä toteutua. Olen aina halunnut poimia sitrushedelmiä puusta omin käsin, edes yhden vaivaisen appelsiinin. Sellainen oli tarjolla kirkon Patio de los Naranjoksella, appelsiinipuiden sisäpihalla. Paljon puita, mutta vain yhdessä yksi appelsiini.

Teki mieli poimia se, mutta onko kyseessä hyvän- ja pahantiedon puu, ja anastus tuottaa vaikeuksia? Vältin syntiinlankeemuksen. Jälkikäteen mietin, että ehkä hedelmät oli tarkoitettu poimittaviksi. Missä kaikki muut appelsiinit olivat, elleivät turistien muistoina?

Lopuksi vitsi. Mistä tietää, että pääsiäisnoita on tulossa Palsanmäen huutokaupasta? Luudan varressa roikkuu kuparipannu nimmareilla.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .