Pakina: Mämminsyöntiin ei päde porttiteoria

Kevät valtaa pikkuhiljaa mielen, vaikka lunta on vielä nivusiin. Pääsiäisenä päällä Päijänteen näin jo ensimmäisen lokin.

Jossain valmistellaan kuumeisesti viimelumenlatuja, kai niitäkin on, kun on ensilumenlatujakin. Jos olisi fiksu, voisi tilata omaankin pihaan sata kuutiota sahanpurua ja peittää nietokset. Juhannuksena on kuitenkin vain viisi astetta lämmintä, silloin olisi kiva lapioida hanki esiin ja hiihdellä.

Runsaasta lumesta on iloa muissakin urheilulajeissa kuin hiihdossa. Pesäpallokausi alkaa toukokuussa, ja pelaajien on paljon mukavampaa syöksyä pehmeään hankeen kuin kovaan kentän pintaan.

Pääsiäisen ajan pettymyksiin kuuluu epätietoisuus hiihtojätti Juha Miedon tilanteesta. En nähnyt mistään tuutista uutista, kuinka paljon hän söi mämmiä.

Itse söin tuota herkkua vain yhden annoksen, vaikka enemmän teki mieli.

Mämminsyöntiin ei näet päde päihteiden käytöstä tuttu porttiteoria, jonka mukaan miedoista edetään askel askeleelta vahvempiin aineisiin. Siirryin kertaheitolla rasvattomasta maidosta kuohukermaan, kun kerran erehdyin sitä maistamaan. Välistä jäivät kevyt-, ykkös-  ja punainen maito.

Mämmiä pitää syödä muumikulhosta ja se vetää kuohukermaa kahden desin purkin. Lihominen nopeutuu liikaa, jos rasvaista kermaa ahnehtii litroittain. Mämmikin on niin tahmeaa, että arvatenkin tarttuu verisuonten seinämiin.

Näin keväisin tekee aina mieli tilata pihaan roskalava tai kaksi, mutta vielä on tekemättä. Joka paikka näyttää olevan täynnä kaatopaikalle joutavaa romua vaatekaapin sisällöstä alkaen.

Vaatteet, jotka eivät enää mahdu päälle tai ovat jääneet pois muodista 10–30 vuotta sitten, joutuvat ensin vaatehuoneen päivittäiskäyttöhyllyiltä makuuhuoneen kaappiin unohtumaan. Sieltä ne päätyvät siivouskohtauksen iskiessä ulkovarastoon kirpputoripusseihin. Vielä ei ole kirpparipäivää tullut, sillä onhan mahdollista, että tytär tarvitsee aitoja 1980- tai -90-luvun kamppeita elämänsä varrella joissain naamiaisissa.

Vaatejemmaus kulminoituu rintaliiveihin, joita nainen yleensä ostaa useammat, kun hyvät löytää. Niitä on laatikossa ainakin kymmentä eri kerrostumaa, sillä vanhimpia voi pitää sienessä, marjassa, hiihtäessä, pyöräillessä ynnä muissa hikihommissa. Kaikkein surkeimpiakaan ei raaski heittää pois, sillä eteen voi tulla vaikka metsäpalon sammutustilanne. Sen urakan jälkeen savunhajuiset liivit voi heittää huoletta roskiin.

Varmin kevään merkki on se, kun mies laskeutuu kellariin ja noutaa siellä talvisäilössä olevat moottoripyörän laukut. Itse kurkistelen luukusta, olenko kenties vienyt jotain talvehtimaan, esimerkiksi amarylliksen. En ole.

Joka vuosi tekee mieli laskea raskas luukku alas ja kuunnella, millä sanoin mies maanittelee avaamista, mutta se olisi liian ilkeätä.

Näin #metoo#-aikana myös naisen on osattava pitää suu supussa, eikä loukata miesten tunteita. Siksi en uskallakaan kirjoittaa, että jääkiekon playoffsien pelaajat näyttävät kamalilta karvapalloilta, kun tapana on jättää hiukset ja parta ajamatta niin kauan kuin pelit kestävät. Useimmilta tulee karvaa kypärästä niin, että näyttävät kaikki KalPan Mathew Maionelta, joka on loistava pelaaja.

Itse olen jo siinä iässä, että miesten seksuaalinen ahdistelu on jo kaukana takanapäin. Muistoja lievittää tosiasia, että ahdistelijoista suurin osa on jo kuollut ja loputkin fossiilin asteella.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko 1 kk / 6 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .