Pakina: Suomessa on yksi asia, josta voimme olla ylpeitä, vaikkei urheilumenestystä enää koskaan tulisi

Suomeen on kasvanut sukupolvi, jolla ei ole kokemusta kansakunnan mielialaa kohottavista urheilumenestyksestä. Seefeldin hiihtokisat menivät nekin penkin alle.

Kehotin parikymppistä kuopusta katsomaan lohdukkeeksi Lasse Virenin juoksuja Münchenistä, mutta se oli kuulemma tehty jo. Onneksi loistava menneisyytemme on taltioitu Youtubeen.

Aloin kisojen edetessä vihata maajoukkueen harmaanruskeaa neulospipoa. Aina, kun se ilmestyi tv-ruutuun, joutui kuuntelemaan pettynyttä selitystä. Paras oli, kun joku arveli syöneensä liikaa ennen suoritusta.

Varmaan hiihtäjillä oli myös oudon kuuma. Monet urheilivat paitahihaisillaan. Suomen joukkue olisi voinut pistää paremmaksi ja hiihtää viestin Borat-uikkareissa. Olisi jääty edes jollain tavalla hiihtohistoriaan vuonna 2019.

Hiihtolomaviikon keskiviikkona tuli kiire ehtiä katsomaan miesten 15 kilometrin perinteistä. Olimme matkalla Kainuuseen, mutta välilaskulla Bomban kylpylään. Tiedossa oli, että nyt jos koskaan tulee kultaa. Ehdittiin hyvin katsomaan pronssia, joka ei kelvannut edes hiihtäjälle itselleen.

Yöpymistä varatessa panin merkille, että Bomba tarjoaa lisäpalveluna jännittävän kuuloista Iloa parisuhteeseen -pakettia. 25 eurolla saisi muun muassa tunnelmallista musiikkia ja kynttilän valoa.

Koska minun syykseni on luettu jo kaksi palohälytystä työpaikalle vaikka vain toiseen olin syypää, en todellakaan polta kynttilöitä hotellihuoneessa. Parisuhteeseen liekehtivät verhot tosin toisivat säpinää.

Vauhdittajaksi paketissa luvattiin lueskeltavaa ja tehtäviä. Tokko tarjolla olisi kuitenkaan tuoreita moottoripyörälehtiä ja uusinta ET:tä. Pahimmassa tapauksessa tyynyllä odottaisi Volter Kilven pitkäveteinen Alastalon salissa.

Mitä tehtävät voisivat olla? En tykkää sanaristikoista enkä sudokuista. Pisteestä pisteeseen -piirrostehtävät sen sijaan ovat kivoja.

Puuhasteluun oli tarjolla höyhenhuiska, vaikka pääsiäinen ei ole vielä lähelläkään. Askartelu on kaiken lisäksi vihonviimeistä puuhaa. Viimeksi olen askarrellut 1990-luvulla. Parisuhdepaketti jäi ostamatta.

Onneksi Suomessa on vielä jotain, josta voimme olla ylpeitä, vaikkei urheilumenestystä enää koskaan tulekaan: muumit. Pari viikkoa sitten alkoi uusi, nykyaikainen tv-versio Muumilaakson seikkailuista ja on vain ajan kysymys, kun valkoisista palleroista hullaannutaan muuallakin kuin Suomessa ja Japanissa.

Uusien muumien ensimmäisen jakson näki televisiosta lähes 600 000 ihmistä ja Yle Areenassa melkein 500 000. Meilläkin muumit katsottiin, ja hieman petyttiin. Vauhtia oli niin paljon, että oli pakko katsoa heti perään nauhalta yksi vanha muumijakso, jotta pystyi rauhoittumaan yöpuulle.

Olisi kiva tietää, miten muumit ovat ratkaisseet tulikuuman kysymyksen vanhustenhoidosta. Muumeissa ei näy vanhuksia kuin harvoin ja ne, jotka näkyvät, pärjäävät hyvin. Noitakin asuu yksin omakotitalossaan ja hoitelee noidan työtään vielä varsin vaivattomasti.

Karmeista hoitokotiuutisista on ollut ainakin yksi hyöty. Vielä kotona asuvat ikäihmiset ovat alkaneet kuntoilla urakalla, jotteivät joutuisi laitokseen. Vesijumpparyhmät ovat täynnä ja kuntopyörät rahisevat monta kertaa päivässä.

Lopuksi vitsi. Yhä useammat leikkaukset tehdään päiväkirurgisesti. Seuraava askel on Kela-taksi. Auto hakee välineet ja henkilökunnan sairaalalta, sitten potilaan, ja operaatio tehdään matkalla. Sairaalan ovella muut jäävät kyydistä ja taksi vie potilaan samantien takaisin kotiin.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .