Parhaimmillaan vasta kolmenkympin kynnyksellä

Viime viikonloppu, Turun Ruissalo. Tunnelma on vahvassa nousussa Ruisrockin backstagella. Poutainen lauantai on kääntymässä illaksi ja suosituimmat artistit ovat kovaa vauhtia valmistautumassa esiintymisiinsä. Tähän joukkoon kuuluu myös uutta studioalbumia hiljalleen valmisteleva The 69 Eyes, jonka rumpali Jussi 69 tunnustautuu erittäin kovaksi Hanoi Rocks -faniksi.

- On täysin Hanoin syytä, että minusta tuli muusikko. Kuuntelin kolmannella luokalla kasetilta Hanoin All Those Wasted Years -livetallennetta ja treenasin ilmarumpuja biisien tahdissa. Jos mokasin niin kelasin kasettia takaisin ja soitin kohdan uudestaan. Harjoittelin niin kauan, että osasin soittaa levyn jokaisen iskun vaikka unissani, Jussi 69 kertoo.

Rumpali naurahtaa "valmistuneensa rock'n'roll high schoolista" viimeistään vuonna 1996, soittaessaan Briard-yhtyeen rumpalina. Jo kuopatun bändin kitaristinahan toimi muuan Andy McCoy.

- Oltiin studiossa tekemässä Andy McCoy & Pete Malmi: Briard -albumia. Oma tilanteeni oli kuumottava, sillä olin lykännyt armeijaa jo monta kertaa. Mietin sitten McCoyn kanssa, miten saisin tilanteen selvitettyä parhain päin. Andy tuumi ensin, että "sano niille, että sä tunnet mut ja homma on sillä selvä". Kohta hän kuitenkin keksi, että "laula Fuck The Army -biisin kertosäe ja vie biisi sitten kutsuntalautakunnalle". Minähän en todellakaan ole mikään kultakurkku, mutta niin vain menetin levylaulajan neitsyyteni Fuck The Armyn tahdissa. Arvatkaa sitten meninkö inttiin...

Et hakenut nyt Hanoi Rocksin rumpalin paikkaa?

- En. The 69 Eyes on kuitenkin se oma juttu, vaikka Hanoi Rocks onkin maailman paras rockyhtye.

AC/DC:n hengessä

Hanoi Rocksin miehistö saapuu backstagelle The 69 Eyesin keikan aikana. Meininki näyttää tutulta; täydessä tällingissä oleva laulaja Michael Monroe säntäilee ympäriinsä miljoonien volttien sähköistämänä McCoyn särpiessä siideriä kaikessa rauhassa. Kakkoskitaristi Conny Bloom ja basisti A.C. Christell juttelevat Opethin muusikoiden kanssa ja odottavat omaa valokuvausvuoroaan. Ennen heitä ikuistettavana on Hanoi Rocksin uusi ruotsalaisrumpali George Atlagic.

- Kyllä vain, Hanoi Rocks ruotsalaistuu hyvää vauhtia, Monroe sanoo ja jatkaa nauraen:

- Kolme ja puoli jätkää on jo naapurimaasta, mikäli Andyn ruotsalaiset juuret otetaan huomioon. Englanti on tämän bändin virallinen kieli, mutta jätkät saavat kyllä puhua ruotsia keskenään. Enkä minä edes halua kuunnella heidän juttujaan koko ajan!

Hanoi Rocksin pitkäaikainen rumpali, suomalainen Kari "Lacu" Lahtinen, lähti Popedan matkaan keväisen Euroopan-kiertueen jälkeen.

- Kummallista kyllä, mutta minulle ei koskaan selvinnyt miehen eroamisen perimmäinen syy. Mutta onneksi löysimme Georgen. Hän soittaa Lacua suoremmin, tuoden mieleen AC/DC:n Phil Ruddin. Aivan täydellinen rumpali meidän tyyliimme ja bändi onkin taas hirveässä iskussa, Michael nyökkäilee.

- Georgea ei myöskään tarvitse ohjeistaa pukeutumisen suhteen. Jätkä näytti pirun hyvältä ilmestyessään koesoittoon, McCoy lisää.

Hanoi Rocksiin ei siis kannata yrittää Jussi-paita päällä?

- Näinkin voisi sanoa. Ihmisellä on oma tyyli tai sitten sitä ei ole. Kädestä pitäen ei jaksa neuvoa kaikkea, Andy painottaa.

Bamin mieleen

Hanoi Rocksin perustamisesta tulee ensi vuonna kuluneeksi kolmekymmentä vuotta, mutta yhtyeen tahti ei ole hiljenemään päin. Mieleen nousee pikemminkin päinvastaisia ajatuksia kun seuraa viisikon esiintymistä Ruisrockin Rantalavalla. Michael kiipeilee kaiutintorneihin ja Andykin kirmaa ympäri lavaa tuulispäänä. Kerran mies sotkeutuu piuhoihin ja kaatuu kitaransa päälle, mutta soitto jatkuu kommelluksesta huolimatta. Ruisrockin tämänkään vuoden esiintyjälistasta ei löydy toista yhtä energistä ryhmää, mikäli lukuun ei oteta ruotsalaista hardcore-bändi Raised Fistia.

- Uskallan väittää, että Hanoi Rocks -keikka vastaa rasitukseltaan vähintään yhtä jalkapallomatsia. Esiintyminen on puhdasta urheilua, Michael huomauttaa.

- Futiksesta puheen ollen, minähän pelasin nuorena Tukholman AIK:ssa. Sitten perheemme muutti Suomeen ja löysin punkrockin. Pian tapasin Michaelin ja päätimme perustaa parhaan kuuloisen ja näköisen rockbändin ikinä. Sillä tiellä ollaan edelleen, Andy painottaa.

Samaa mieltä on Hanoi Rocksia lavalla kuvannut jenkkiläinen tv-stara Bam Margera.

- Jätkät ovat hillittömässä kunnossa. Nämä tunnelmat täytyy välittää amerikkalaisille!

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.