Peer Günt 14.10.2005

Peer Günt on rockveteraani, joka vielä lopettaessaankin asettaa standardeja suomalaiselle kovalle rockille, vaikka yhtye ei olekaan hankkinut kannuksiaan tavattoman omaperäisellä kikkailulla.

Peer Güntin viisasten kivi, jos tätä ilmausta voidaan yhtyeestä käyttää, on ollut Motörheadista ja Hurriganesista ammentava iskuporamaisen raskas ja tehokas rock, joka on kolmen vuosikymmenen ajan puhutellut kaikkein äijämäisimpiä katsomoita.

Näin myös Lutakossa. Tanssisali oli täyteen ammuttu tukevasti keski-ikäistyvää, karua väkeä joka vielä viimeisen kerran halusi nähdä Peer Güntin. Tunnelma oli sen mukainen.

Paikalla ei ollut seitsemää veljestä, vaan se sonnilauma. Ilmassa höyrysi testosteroni vaarallisena kuin bensiininkatku ammusvarastolla.

Yleisö oli kerta kaikkiaan valmiina, kun Peer Günt pani liekkiä rock-showhunsa räjäyttääkseen sen päin yleisöä.

Yhtye asteli lavalle Edvard Griegin Peer Gynt -oopperan mahtavan Vuorenkuninkaan luolassa -osion saatossa.

Kitaristi-laulaja Timo Nikki, rumpali Teijo 'Twist Twist' Erkinharju ja basisti Teijo 'Tzöötz' Kettula, kokoonpano, johon Peer Güntin historiassa sopii viitata legendaarisimpana, riuhtaisi rockhirviön irti.

Yhtye runttasi alkuun Highway Womanin, ja kaahasi yhtä matkaa Backdoor Maniin.

Kyse alkukantaisesta kommunikaatiosta

Yhtyeen kuvastossa runsaasti vilisevien nopeiden autojen ja rehevien naisten maailmasta lohkeili setin edetessä muun muassa sellaisia kappaleita kuin Big Tits ja Backseat. Eipä ollut mikään ihme, että Twist Twist Erkinharju soitti pukeutuneena pornotähti Ron Jeremyn fanipaitaan.

Erkinharju myös enimmäkseen hoiteli sen vähän sanottavan, mitä yhtyeellä oli kappaleiden lomassa. Ei olisi tarvinnut selitellä senkään vertaa: koko esityksessä kyse oli alkukantaisemmasta kommunikaatiosta, punaisesta niskasta, matalista äänistä ja pitelemättömästä voimasta.

Peer Günt soitti hyvällä rutiinilla. Yhtye pystyi säilyttämään yllätyshyökkäysmomentin siten, että voimakas ja yksioikoinen jyrääminen ei suuremmin puuduttanut koko setin aikana.

Osansa asiassa oli Twist Twistin särmikäs rumputyö, jota kuunteli ja katseli ilokseen. Myös T. Nikin karpaasimainen murina vaikutti antaumukselliselta. Parin kappaleen aikana mies jopa liikkui.

Jos todellakin meneillään oleva kiertue jää Peer Güntin viimeiseksi, on takana tulevilla tekemistä täyttäessään tämän pitelemättömän mutta pidetyn rock-karjun raivaamaa tilaa.

Parikymppisiltä rockbroilereilta se ei vain onnistu.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.