"Pelkopalautetta on tullut monesta sarjasta" – Möröt ja nallet ovat aikansa kuvia

Lastenohjelmat henkivät omaa aikaansa. Oman lapsuuden suosikit muistetaan aikuisuuteen asti – ne ihanat mutta myös ne pelottavat.

Nykyään kaikki lastenohjelmat arvioidaan ja niille annetaan ikärajat. Televisio-ohjelmat ovat tulleet kuvaohjelmalain piiriin vasta vuonna 2012. Ennen sitä televisioyhtiöt arvioivat itse esittämiensä lastenohjelmien haitallisuuden ja miettivät niille sopivan esitysajan. Ikärajamerkintöjä ei televisiossa näytetty. Elokuvateatterielokuvilla, videoilla ja DVD-tallenteilla oli ikärajat jo aiemmin, mutta lapsille suunnatut animaatiot olivat kategorisesti kaikille sallittuja (S).

Nykyiset aikuiset ovat siis lapsuudessaan hyvin todennäköisesti nähneet ohjelmia, jotka nykyään varustettaisiin korkeammalla ikärajalla.

 

Ikärajat ovat jaksokohtaisia eli saman ohjelman eri jaksoilla voi olla eri ikäraja.

– Yhden ikärajan määrittäminen koko ohjelmalle on vaikeaa, koska ikäraja pitää määrittää katsomalla koko sarja ja ainahan kaikki tuotantokaudet eivät ole valmiita, kun ohjelman esittäminen alkaa, Kansallisen audiovisuaalisen instituutin (Kavi) erityisasiantuntija Hanna Happo sanoo.

– Tämä on myös sananvapauskysymys, koska ohjelmat luokitellaan aina kovimman sisällön mukaan. Näin ollen yksikin korkean ikärajan saava jakso nostaisi sarjan kaikki muutkin osat samaan ikärajaan, vaikka lopuissa ei olisi haitallista sisältöä lainkaan, Happo perustelee jaksokohtaista arviointia.

Kavi on määrittänyt kriteerit ikärajoille.

Ikäraja voidaan arvioida uudelleen, jos vanha ohjelma tulee uudelleen levitykseen. Esimerkiksi vuonna 1991 kaikille sallittuna ilmestynyt Rölli-elokuva on uuden lain myötä luokiteltu K7-elokuvaksi. Happo arvioi, että myös vanhojen Muumien mörköjakso saisi nykyään K7-merkinnän.

Muumien mörkö nousi esiin Karjalaisen verkkokyselyssä, jossa kysyttiin muistoja pelottavista lastenohjelmista. Esiin nousi myös Morso. Se esiintyi Aasi, Morso ja Mouru -nukkenäytelmässä, joka pyöri Pikku Kakkosessa 2000-luvun vaihteessa. Myös Pelle Hermannin ilmassa leijaileva ja käkättävä karttakeppi Kepakko mainittiin useassa vastauksessa.

Nämä ovat tiedossa myös Pikku Kakkosen tuottajalla Teija Ryösällä.

– Pelkopalautetta on tullut monesta sarjasta. Usein syynä on, että katsoja on hyvin pieni ja hyvin erilaiset asiat saattavat ohjelmassa pelottaa. Paljon palautetta on tullut Aasi, Morso ja Mouru -sarjasta. Myös Röllistä tuli ihan aluksi palautetta ja Pelle Hermannin Kepakko on pelottanut. Jotkut lapset pelkäävät Satuja soitosta -sarjan aurinkohahmoa, Ryösä kertoo.

– Kautta aikain suosituinta ohjelmaa on vaikea mitata. Kullakin ajalla on omat suosikkinsa.

 

Hanna Happo sanoo, että Muumien mörön veroista yksittäistä pelkohahmoa ei ole viime vuosina noussut esiin, mutta palautetta Kaviin tulee runsaasti, mikä onkin toivottavaa. Palaute johtaa ikärajan muuttamiseen useissa tapauksissa vuosittain.

– Ihmiset reagoivat nopeasti. Kielenkäytöstä tulee paljon palautetta. Sitä emme voi rajoittaa. Ikärajoissa arvioidaan kehityksellisiä haittoja kuten pelkoja.

Ikämerkintä ei kerro, mille ikäryhmälle ohjelma on suunnattu.

S-merkityssä eli kaikille sallitussa ohjelmassa pelottavien elementtien tulee olla hyvin lieviä ja lyhytaikaisia. K7-ohjelmissa voi olla mörköjä tai muodonmuutoksia, ja K12-ohjelmissa jo kauhufantasiaelementtejä.

– Pienet lapset pelkäävät yllättäviä pelottavia hahmoja, kun taas alakouluikäisten pelot liittyvät enemmän sellaiseen, mikä voisi ikään kuin tapahtua itselle, Happo sanoo.

Lasten peruspelko on vanhemmista eroon joutuminen, mikä on lastenohjelmissa suhteellisen yleinen teema.

Ikärajasta voidaan joustaa kolme vuotta, jos lapsi on aikuisen seurassa. Esimerkiksi ikärajan 12 elokuvaan aikuinen voi siis viedä vähintään 9-vuotiaan lapsen. Ideana on, että lapsen hyvin tunteva aikuinen pystyy arvioimaan lapsen herkkyyden erilaisille sisällöille.

Poikkeus on K18, jossa joustoa ei ole.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .