Pentti Särkiojan, 80, olympialaiset lähestyvät puolen vuosisadan ikää, eikä Pylkönmäen Yrittävän puheenjohtajan pesti ole loppumassa – "Joskus talkootunteja kertyi liikaakin, mutta olen tykännyt tästä touhusta"

Tähän haastatteluun on saatu rouvan siunaus, se pitää todeta heti kättelyssä.

Kun Pentti Särkiojalta tiedusteltiin, että sopisiko vaihtaa sana tai pari lähestyvän syntymäpäivän kunniaksi, kehotti mies tiedustelemaan asiaa rouvalta.

Kysyttiin. Rouvalta pääsi kova sana: ei kai siitä ukonhyväkkäästä taas tarvitse juttua tehdä!

Mutta nyt on oikein hyvä syy.

Alussa oli Pylkönmäen Kukon kylä ja Kekonmäen tila. Siellä syntyi vuonna 1939 ensimmäiseksi lapseksi poika, joka sai nimen Pentti.

– Semmoinen tyypillinen sen ajan maatila se oli. Meillä oli pässi ja muutama lehmä.

Kukon kylä ei ollut iso, mutta lapsia siellä oli, Särkiojan talossakin lopulta kuusi.

Koulumatkaa kertyi 7,5 kilometriä suuntaansa. Lumikeleillä matka taittui hiihtäen itse tehtyjä latuja pitkin. Sulan maan aikaan lapset kulkivat kouluun jalan tai polkupyörällä.

Liikkuminen antoi hyvän pohjakunnon ja urheileminen alkoi kiinnostaa nuorta miestä muutenkin.

16-vuotiaana Pentti Särkioja osallistui Kuortaneella pidettyjen yleisurheilukilpailuiden 800 metrin juoksuun. Tiedossa oli, että ruotsinkielisen Pohjanmaan pojat aikovat pitää vauhtia.

Viimeisessä kaarteessa Pentti ”Särkkä” Särkioja, Pylkönmäen Yrittävä, nousi kärjessä menijän rinnalle ja painui ohi. Aika 1.59,4 oli jonkun aikaa 16-vuotiaiden kauden kotimainen kärkitulos.

Jälkeenpäin Särkiojaa on hieman harmittanut, että hän ei kokeillut urheilijan uraa tosissaan. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä, mihin omat kyvyt olisivat riittäneet.

– Harjoittelin nelisen kertaa viikossa. Jotain vinkkejä sai Nurmiston Ahdilta, mutta ei minulla varsinaista treeniohjelmaa ollut.

Monipuoliset rakennusalan tehtävät työllistivät Särkiojaa kymmeniä vuosia. Yli 20 vuotta elämästä vierähti töissä eteläisessä Suomessa.

Niinä vuosina Särkiojalla oli jo perhe, Mirja-vaimon lisäksi poika Lasse. Auton mittariin kertyikin kilometrejä, kun mies ajoi viikonlopuksi kotiin Pylkönmäelle. Kun Särkiojan olisi pitänyt muuttaa töiden vuoksi Helsinkiin, käänsi hän auton nokan kotikuntaansa.

Liekö ollut Pajumäen tanssilava, jossa Pentti Särkioja kohtasi Mirjansa 1960-luvun alussa. Joskus sanoja saatetaan vaihtaa kipakastikin, mutta vuodet ovat hioneet pariskunnan yhteen.

– Rakkautta on piisannut, Pentti Särkioja sanoo.

Pentti Särkiojasta ei voi puhua ilman Pylkönmäen Yrittävää. Lasten yleisurheilukilpailut, Pentin Olympialaiset, täyttävät tulevana kesänä 45 vuotta. Yhtä monta vuotta Särkiojalla on takana seuran puheenjohtajana – ja pesti jatkuu.

Mikään seura ei toimi hyvin yksistään puheenjohtajansa voimin, ei Pylkönmäelläkään. Tarvitaan kymmenien vapaaehtoisten ihmisten työpanos, jotta urheilutapahtumat syntyvät.

– Joskus talkootunteja kertyi liikaakin, mutta olen tykännyt tästä touhusta. Toimintaan on tullut mukaan myös uusia ihmisiä, Särkioja kertoo.

Vuosiin mahtuu yhtä ja toista. Kerran tuttu mies tuli pyytämään Särkiojaa mukaansa Suomi–Ruotsi-maaotteluun. Särkkä epäili, että tokko se maaottelu nyt on, kun on heinäkuu. Mies oli kuitenkin asiastaan varma, ja niinpä miehet lähtivät rytyyttämään kohti Helsinkiä.

Olympiastadionilla ei näkynyt ristin sielua. Tyhjyyttä ihmetelleille miehille vahtimestari kertoi, että maaottelu on tasan kuukauden päästä.

Etteivät aivan tyhjin käsin olisi kotiin palanneet, menivät sankarit ostamaan itselleen popliinitakit osamaksulla. Kun myyntiliike meni pian tämän jälkeen konkurssiin, jäivät takit miehille.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko 1 kk / 6 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .