Tämä on Pirkka-Pekka Peteliuksen unelma-ammatti

Herra 47, James Potkukelkka, rouva on hyvä vaan.

Monille Pulttibois-sketsisarjan hahmot ovat asia, mistä Pirkka-Pekka Petelius muistetaan. Ne ovat sisäänrakennettuna suomalaiseen mielenmaisemaan.

– Omapa on syynne. Mitäs katsoitte, tuumaa Petelius.

Vieläkö kadunmiehet käskevät huutamaan ”aapuuva”, vai onko kansa jo päässyt yli?

– En ainakaan kärsi siitä mitenkään. Kun ihmiset tulevat puhumaan minulle, puhutaan usein luontoasioista. Siis kun vanhemmat ihmiset tulevat puhumaan, nuoremmat eivät minua tunnekaan.

Viime vuosina Petelius on tosin havainnut, että pikkulapsetkin ovat lähestyneet häntä Pulttiboisin tiimoilta. Internetin myötä sarja on tavoittanut kokonaan uuden yleisön.

Ehkäpä Petelius ja hänen aisaparinsa Aake Kalliala tekivät jotain oikein, kun nykynuorisokin on löytänyt yli kaksikymmentä vuotta vanhat sketsit.

– Se kertoo siitä, että jotain ikuisesti irtonaista siellä on. Sketsit eivät ole millään tavalla ajassa kiinni. Ne ovat kiinni omassa munapäisyydessään.

 

Toki Petelius on tehnyt paljon muutakin kuin hölmöillyt sketseissä. Hänen filmografiansa näyttelijänä on tavattoman pitkä. Lisäksi hän on ohjannut, käsikirjoittanut ja laulanut. Innokas lintubongari on juontanut Radio Suomen Luontoiltaa vuodesta 2008 saakka.

Viime päivät Petelius on kiertänyt Suomea perjantaina ensi-iltansa saavan 8-pallo-elokuvan vuoksi. On ajettu kaupungista toiseen ja vastattu toimittajien kysymyksiin.

– Olen aina tykännyt pressikiertueista, Petelius sanoo.

– Saa tavata ihmisiä ja puhua. Minusta on tullut puhelias, hän virnistää.

Ja jos jotenkin onnistuu saamaan suunvuoron, Peteliuksen kanssa on mukava puhua.

– Toimittajat luulevat, että olen ikävä ihminen. En ole ollenkaan! Minä olen helkkarin mukava jannu, niin kauan kun tehdään niin kuin minä sanon.

 

Aku Louhimiehen ohjaama 8-pallo perustuu kuopiolaispoliisi Marko Kilven Elävien kirjoihin -romaaniin. Se on rankka kuvaus rikoksista, huumeista ja ihmisistä, joita elämä ei ole kohdellut silkkihansikkain.

– Marko Kilpi laittoi minulle tekstarin: Jos joku sanoo, että oikeassa elämässä ei ole tällaista kuin elokuvassa, niin on vielä paljon rankempaakin.

Petelius näyttelee rikostutkija Elias Kasken roolin. Yksinäinen susi ottaa siipensä alle toisen yksinäisen, juuri vankilasta vapautuneen Piken (Jessica Grabowsky). Nuoren äidin paluuta jaloilleen häiritsee huumehöyryinen menneisyys.

Jäikö 8-pallosta jotain ajateltavaa?

– On ihmisiä, joilla ei ole mitään mahdollisuuksia. Nuoria, joilla ei ole edes toivoa. Se on hirveä asia. Täytyy olla onnellinen, että olen saanut elää niin, että unelmani ovat täyttyneet.

 

Sellainenkin harvinaisuus on 8-pallon kiertueen aikana tapahtunut, että Petelius on ollut poissa Luontoillasta ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen.

Peteliukselle, joka on loputtoman kiinnostunut oppimisesta, ihmettelystä ja puhumisesta, Luontoillan juontaminen on unelma-ammatti.

– Olen nöyrän kiitollinen, että saan olla mukana. On ihanaa, kun saa jakaa luontoasiat kansan kanssa. Luontoilta on Teatterikorkeakouluun pääsemisen jälkeen elämäni suurin sydämen asia.

Kuten Petelius itse sanoo, uteliaisuus ja uusien asioiden oppiminen pitää ihmisen liikkeessä.

– Se on ihan järkyttävää, kun lapsille sanotaan, että älä kysele. Se on huono vanhempi, joka niin sanoo. Lapsen tehtävä on olla utelias. Elämä on kysymysten asettelua loppuun asti, sanoo toukokuussa 60 vuotta täyttävä Petelius.

– Jos kysymykseen löytyy vastaus, sen takana on taas uusi kysymys.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.