Pitkittynyttä vaivaa varten määrätty antibioottikuuri toi Merja Kohvakalle yöunet vievän allergian, ja se saattoi pelastaa hänen henkensä: "Se oli onnekas yskä"

Elettiin syksyä 2016 ja elämä oli vähän normaalia kiireisempää. Töissä oli yt-neuvottelut ja kotona pölisevä kylpyhuoneremontti. 4-lapsisen perheen äidillä oli yskä – Sellainen pitkittynyt ja hakkaava, joka häiritsee jo untakin.

Lääkäri määräsi antibioottikuurin. Helpotuksen sijaan lääke nostatti Merja Kohvakan iholle hirvittävän määrän kutisevia näppyjä.

– Niitä oli kaikkialla. Sieraimissakin. Olin kuin spitaalinen. Olen miettinyt, että yöunet vievä ja jatkuvasti kutiseva allergia olisi kyllä kidutuskeinona yksi parhaimmista, hän sanoo ja nauraa.

Antibioottia vaihdettiin, mutta kutina jatkui. Sitten kirjoitettiin antihistamiinia ja kortisonia. Oireet hävisivät, mutta lääkärit ymmärsivät, että kyse on jostain muusta kuin yllättäen puhjenneesta allergiasta.

– Minusta otettiin Keski-Suomen keskussairaalan infektio-osastolla magneetti ja ct-kuvia ja verikokeita verikokeiden perään.

Lääkärit uskoivat sappileikkauksen auttavan, mutta sitten Kohvakka kutsuttiin sairaalaan jo ennen suunniteltua leikkausta.

Kohvakka oli lukenut pari viikkoa aiemmin Heidi Sohlbergin haastattelun, jossa tämä kertoi raivostuneensa syöpädiagnoosistaan. Kohvakka oli miettinyt, miten hän mahtaisi itse reagoida. Nyt hän tiesi.

– Kun lääkäri kertoi, että minulla on haimasyöpä, olin stoalaisen tyyni. Olin ihan, että ”oliko muuta”.

Haimasyöpä on yleensä iäkkäämpien tauti ja se diagnosoidaan vasta kun mitään ei ole enää tehtävissä. Vain 30 prosenttia diagnosoiduista jää henkiin. Syöpä oireilee tavoilla, jotka on helppo liittää vaikka vaihdevuosiin ja työstressiin.

– Se oli onnekas yskä. Ilman antibioottikuuria olisi voinut mennä pitkään, ennen kuin tautia olisi huomattu.

Nyt syöpä havaittiin hyvissä ajoin. Lääkärit tutkivat oliko kyse esiasteesta vai oliko syöpä jo niin sanotusti päällä. Haimasta otettiin koepaloja ja naista skannattiin edestä ja takaa. Lääkäri kielsi googlaamasta sairautta.

– Sitten päätettiin, että teen kesällä 2017 asioita, joita haluan tehdä ja syksyllä leikataan. Se oli jännä kesä. Jollain tapaa asioita teki toisin silmin.

Kohvakka kävi Keski-Suomen Syöpäyhdistyksen vertaistukiryhmässä ja yritti olla ajattelematta pahinta. Seuraavan vuoden almanakat hän nakkasi kuitenkin roskiin.

 

Leikkauspöydälle käydessään Kohvakka valmistautui osahaimaleikkaukseen, mutta kirurgi törmäsi ”hyödyttömään koppuraan” ja poisti koko rauhasen. Kohvakka heräsi haimattomana ja siksi ykköstyypin diabeetikkona. Leikkauksen jälkeen patologilta tuli lausunto, että haimassa oli kaksi syöpäpesäkettä. Kyse ei siis ollut mistään esiasteesta.

Kutiavien näppyjen puhkeamisesta oli kulunut vuosi kun Kohvakka meni ensimmäiseen sytostaattihoitoon. Seuraavat viisi kuukautta hän söi kortisonia, otti sytostaatteja tabletteina ja tiputuksen kautta, tasapainoili insuliinin kanssa ja kantoi käsilaukussaan peruukkilähetettä.

– Elämä pahoinvointilääkkeiden kanssa tuli tutuksi, mutta tukka pysyi päässä.

Kohvakka kävi lyhyttä sairauslomaa lukuun ottamatta koko ajan töissä.

– Kaikki sanoivat, että ei tule onnistumaan, mutta minusta tuntui hyvältä tehdä töitä. Ajatuksilla ei ollut niin paljon aikaa askarrella taudin parissa.

Kohvakka ilmoitti perheellekin, että tästä kodista ei tule mitään syöpäkotia. Elämä ei saa muuttua pelkäksi syövästä puhumiseksi ja murehtimiseksi.

– Itkeä saa ja raivotakin, mutta elämässä on sairaudesta huolimatta niin paljon muutakin.

Kohvakka sanoo romahtaneensa itse pahiten vasta hoitojen jälkeen. Silloin pelko ja suru löivät läpi.

Yksiselkeistä syytä haimasyöpään ei tiedetä. Kohvakka tivasi lääkäreiltä onko hän itse aiheuttanut sairauden. Että olivatko ne silloin tällöin juodut saunasiiderit sittenkin liikaa. Hänelle vastattiin, että haimasyöpä on useimmiten vain huonoa tuuria.

Taistellessaan syöpää vastaan, Kohvakka ajatteli, että tästä jos selviän, en valita enää turhista asioista, kuten teinien sekaisista huoneista. Hän nauraa, että nipottaminen palasi kyllä nopeasti.

– Tämä tauti ei jalosta ihmistä millään tavalla. En ole yhtään parempi ihminen sen ansiosta.

Jotain tauti silti muutti. Luonto koskettaa enemmän, värit tuntuvat kirkkaammilta ja auringon lämpö suloisemmalta. Kohvakka parahtaa tämän kuulostavan kliseiseltä.

– Mutta kun on jo joutunut sanomaan kättä päivää kuoleman kanssa, tuntuu uudelta alulta kun tämän voikin työntää kauemmas.

Jälkikontrollissa lisämunuaisesta löytyi toukokuussa 2018 kasvain. Se oli hyvälaatuinen. Syöpä lasketaan voitetuksi kun kontrolleista saa viiden vuoden ajan puhtaat paperit.

– On tämä tuonut positiivisiakin asioita. Olen tutustunut upeisiin ihmisiin ja ymmärtänyt, että se mikä elämässä oikeasti merkitsee on ihmisten kohtaaminen – ihmisten tarinoiden ääreen pysähtyminen, Merja Kohvakka sanoo.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko 1 kk / 6 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .