Pohjannaula + Sähkölintu 16.3. 2001

Rockin ja kansanmusiikin leikkauspisteestä löytyy aina mielenkiintoista tavaraa. Suomalaisesta kansanperinteestä musiikkiinsa ammentava Pohjannaula on polkkarockillaan dynaamisen nousujohteinen vaihtoehtoyhtye. Sanoituksillaan ja soinnillaan vanhakantaisissa karjalaisissa tunnelmissa viihtyvä kvintetti yhdistelee näppärästi menneiden aikojen pelimannihenkeä pirteään rockmaisemaan.

Lutakossa perjantaina hengenheimolaisensa Sähkölinnun kanssa soittanut yhtye oli raivokas esiintyjä. Levyiltä tuttu innokas poljento pääsi täysin oikeuksiinsa vasta lavalla. Pohjannaula remusi maanisen kompin tahtiin läpi tiukan setin. Kahden julkaistun kokopitkän Kivi ja Pässinpää kappaleista pääosin koostuva konsertti kävi läpi oleellisimman materiaalin.

Puoliakustisilla kitaroilla soitettu musiikki nojaa joka soittimen vimmattuun yhteispeliin. Tomi Rikkolan slaavilaista lennokkuutta tavoitteleva viulu näyttelee perinteisissä rockyhtyeissä tavaramerkiksi muodostuneen soolokitaran roolin, jota Juha-Matti Pesosen pehmeäkielinen mutta rivakka puoliakustinen tukee riffeillään. Antero Aunesluoman säröbasso tekee linjanvedon kansanmusiikista rockin puolelle. Laulaja Samuli Mäkisalon spontaani performanssi kitaristi Pesosen ohella pitää yhtyeen visuaalisen ulosannin yhtä energisellä tasolla soinnin kanssa.

Eri genrejä yhdistelevissä vaihtoehtoyhtyeissä vaarana on, että lopputulokseksi saadaan enemmän tai yleensä vähemmän uskottavaa ja helposti tekotaiteelliseksi hapuiluksi leimautuvaa tavaraa. Pohjannaula ei juuri moisesta kredibiliteettikriisistä kärsi. Yhtyeessä maistuu aidon tekemisen ja uhrautumisen luottamusta herättävä maku. Pohjannaulan kiitetty lyriikka ja kasvavaa huomiota nauttivat kappaleet osuvat edelleen suomalaiseen makuun vetoavalle alueelle. Vanha klisee pitää yhtyeen kohdalla paikkansa erinomaisen hyvin: jos Pohjannaulaa ei olisi, pitäisi heidät oitis keksiä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.